Otin vakuutuksen.
Sain tarjouksen yhdestä vakuutusyhtiöstä ja pyysin itse toisesta.
Vakuutus numero 1 oli kiinnostava. Siinä mentiin suoraan asiaan ja asiat ilmaistiin vakuutuskielellä. Lukeminen oli ensimmäisestä rivistä alkaen takkuista. Kirjoitusvirheitä riitti mutta sen sijaan vakuutusvirkailija ei esimerkiksi toivottanut minulle mitään tai lopettanut myyntikirjelmäänsä mitenkään innostavasti.
Laitoin palautteen, että suosittelen siistimään tekstiä. Kysyin muutamaan asiaan tarkennosta, muun muassa siihen, millainen omavastuu on. Vastaus oli samaa tasoa kuin ensimmäinen viesti. Jostakin oli kopioitu tieto siitä, mitä omavastuu tarkoittaa. Kyllähän minä sen tiedän! Olisi ollut kiva saada tieto siitä, mikä se vastuu on euroissa ja mitä kaikkea vakuutus kattaa ja mitä se ei kata.
Sitten vakuutus numero 2. Toinen vakuutusyhtiö toimi eri sävelin. Minulle soitettiin tarjouspyynnön jättämisen jälkeen iloinen puhelu, jossa kysyttiin lisätietoa. Luvattiin lähettää tarjous ja lähetettiinkin saman tien. Tarjouksen mukana oli muistutus, että saa soittaa ja kysellä lisää sekä kivoja toivotuksia.
Hinnat olivat melko samanlaiset. Lienee aika helppo arvata, kumman yhtiön kautta päätin ottaa vakuutuksen.
Jäin, taas kerran, miettimään, miten viestintä ja asiakaspalvelu ovat usein tätä tasoa. Luulisi, että yritykset ja yhtiöt haluaisivat saada kauppaa.
Kirjoittamisen ammattilaisena suhtaudun tietenkin kaikkeen tekstiin toisin kuin ne, joille kirjoittaminen ei ole rakasta ja tärkeää työtä. Vaan kun ihminen kirjoittaa työkseen tai työssään, kannattaisi a) suunnitella tekstit b) tarkistaa, että teksti on selkeää, johdonmukaista ja avautuu kaikille sekä c) miettiä, miltä teksti näyttää vastaanottajan näkökulmasta. Aina kannattaa myös olla ystävällinen. Se on sitä asiakaspalvelua.
Jos saisin päättää, lähettäisin esimerkiksi myyntiväkeä kirjoituskurssille. Oppimaan, innostumaan, kertaamaan, ideoimaan. Ryhmässä saa tukea ja neuvoja toisilta ja voi kehittyä ammatillisesti. Myös kirjoittajana.
Olen itse käyttänyt paljon sekä aikaa että rahaa kaikenlaisiin opintoihin. Niistä on ollut iloa ja hyötyä vaikka joskus olenkin miettinyt, onko järjen hitustakaan siinä, että haluaa oppia milloin mitäkin. Aina kurssilta löytyy jokin itunen. Yhdeltä yrittäjäkurssilta ei jäänyt reppuun tiedollista evästä mutta siellä tapasin kivoja ihmisiä ja yhden kanssa ystävystyin ja jaan yrittämisen haasteita. Jäin plussalle – hyviä ihmisiä ei elämässä ole koskaan liikaa.
Tänä kesänä en osallistu kirjoittajakursseille enkä NLP-koulutuksiin. Sen sijaan avaan uudenlaisen oven, kun osallistun Tuisku Koskelan (sylinhyvä.fi) yhden päivän mittaiseen koulutukseen voimauttavasta valokuvasta. Olen haaveillut vuosia juuri tästä valokuvaaja Miina Savolaisen kehittämästä koulutuksesta.
Nyt kurssipäivä tuli eteen kuin tarjottimella. Toivon, että voin joskus opiskella tätä menetelmää laajemmin. Tänä kesänä riittää päiväannos.
Matkustelu on ollut itse kullakin jäissä – ja hyvä niin. Pääsin kivalle matkalle kirjan mukana. Päivi ja Santeri Kanniston tuore kirja Hyvän elämän opas (Tammi, 2021) on kiinnostava. Vuodesta 2004 maailmalla eläneet Kannistot kertovat kirjassa eri maailmankatsomuksista. He höystävät faktatietoa keskusteluilla, joita he ovat käyneet eri maissa ihmisten kanssa ja tapahtumilla, joita maailmalta löytää.
Suosittelen kirjaa!
Se sopii kaikille niille, jotka haluavat kyseenalaistaa taikka raikastaa omaa ajatteluaan ja maailmankatsomustaan – ja luultavasti myös niille, jotka eivät halua.
Korean valehautajaiset. Sulttaanin elämä. Stoalaisuus. Buddhalaisuus. Kaikissa oma jujunsa. Kaikista asiaa kirjassa.
Taas pitää todeta, että lukeminen kannattaa.
Ja että mukavasti kirjoitettua tekstiä (kirjaa) lukee mielellään.
Vaivattomasti.
Nautiskellen.