Viikko tuli vietettyä Portugalin Nazaréssa kirjoittaen, NLP-harjoituksia tehden ja keskustellen. Kun paikallinen yhteyshenkilömme Mika Palo kysyi viimeisenä aamuna, mikä jäi mieleen eniten, oli vastaus helppo.
Meri.
Kaunis, pelottava, kunnioitettava, uskomaton meri, jota on ihana katsella ja kuunnella. Meren ääni rentouttaa ja rauhoittaa. Kirjoitin merestä pantoum-runon, jota viimeistelen vielä vähän ja julkaisen sitten.
On käsittämätön kokemus seistä katselemassa merta Sítiossa, kuuluisalla näköalapaikalla. Vasemmalla meri kimmeltelee turkoosinsinisenä ja tyynenä, oikealla meri tyrskyää (surffareiden iloksi).
Nazaré on kuuluisa aalloistaan. Meidän viikollemme osui lähinnä leppoisia tuulia ja aurinkoisia päiviä, joten suuria tyrskyjä emme nähneet. Nazarén edustalla meren pohjassa on Euroopan suurin merenalainen kanjoni, joka on syvimmillään jopa viisi kilometriä syvä. Se edesauttaa isojen aaltojen muodostumista suodattamalla maininkeja.
Teimme pari pientä retkeä – ja totesimme, että lyhyen matkan päästä löytyy kiinnostavia ja hyvin erilaisia paikkoja.
Óbidos, 1200-luvulla linnan suojiin rakennettu pikkukaupunki kannattaa nähdä. Samoin suosittu pyhiinvaelluskohde Fatima, jossa Neitsyt Marian kerrotaan ilmestyneen kolmelle köyhälle pikkutytölle vuonna 1917.
”Se oli kirkkaampi kuin aurinko, ja levitti ympärilleen valonsäteitä, jotka olivat puhtaampia ja kirkkaampia kuin kristallilasi, joka on täytetty kuplivalla vedellä, ja jonka läpäisevät palavat auringonsäteet”, oli yksi tytöistä kuvaillut kokemusta.
Nazaré virkisti ja voimautti. Viikko oli kuntolomaa, sillä joka päivä tuli kavuttua rinteitä ylös ja alas. Askelmittari raksutti mukavia lukuja. Joka päivä kevät edistyi muutaman uuden kukan verran.
Ruoka oli tietenkin osa viikkoamme. Hedelmät, vihannekset, oliiviöljy, meren antimet. Voiko niistä saada koskaan tarpeekseen? Erityinen kokemus oli paikallinen leipä. Hotellimme Miramar Hotel & Spa on perustanut oman leipomon ja sen tuotteet ovat erityisen maukkaita.
Matkalukemisena ahmin tämänhetkisen suosikkini Matt Haigin kirjat Keskiyön kirjasto (hauska ja oivaltava) ja Huomioita neuroottiselta planeetalta (viisas ja ajatuksia herättävä). Uskon, että viihdyn edelleen Aula & co:n kustantaman Haigin parissa.
Luin ilolla Pauliina Suden Polttopisteen (Tammi), joka on viihdyttävä ja ihanan soljuvasti kirjoitettu dekkari. Anna Peltolan Tunnetartuntaa (Tuuma) luin hitaasti ja ajatellen. Olen aina kokenut, että imen herkästi muiden tunteita ja ajatellut, että tunteet todella tarttuvat. Jatkan kiinnostuneena tämän kirjan parissa, odotan uusia tietoja ja ajatuksia.
Nazaré, kiitos kaikesta, uskon, että palaan vielä!