Elämme melkoista kirjavuotta. Runsautta ja laatua on riittänyt. On ollut ilo myös huomata, että kustannusalalla on monia pieniä uusia tekijöitä.
Innostuin Metsäkustannuksen kirjasta Metsäjättiläiset, Suomen suurimmat puut. Dendrologian Seuran kirja on hauska ja kiinnostava opas jättipuista. Siinä riittää opiskeltavaa.
Kirjaa lukiessa huomaan, että vähänpä olen tiennyt puista. Hevoskastanja ei ole kastanja vaan vaahteransukuinen puu. Suomessa kasvaa korkkipuu, joka on sukua sitruspuille vaan ei korkkitammelle (johon aikanaan tutustuin Portugalissa).
Suuria puita, merkkipuita, on Suomessa paljon. Tämä kirja esittelee 1 587 isoa puuta ja kertoo niiden sijainnin. Voisikin olla hauskaa tehdä retkiä merkittävien, suurten puiden luo.
Ähtäristä löytyy metsähaapa, Akaasta kujasalava ja Liedosta metsälehmus. Kirjassa on hyvä luettelo jättipuista paikkakunnittain. Osa sijaitsee paikoilla, joihin pääsee käymään.
Julkaisin syksyllä helpon suomen sienikirjan. Sienestä-kirja on saanut hyvän vastaanoton. Selkokielen tarvitsijat ovat kasvava kieliryhmä. Jo nyt helppoa suomea tarvitsee noin 750 000 suomalaista. Silti helpon suomen kirjoja julkaistaan vähän.
Pieni Karhu on julkaissut tänä vuonna Seija Niinistö-Samelan ja Juha Samelan luoman marjakirjan. Terveelliset marjat-kirja kertoo helpolla suomella sekä puutarha- että metsämarjoista tärkeää tietoa.
Marjat ovat terveellistä lähiruokaa, niitä ei kuljeteta tänne merten takaa. Kirjassa on kivoja ja helppoja reseptejä, ja kirja soveltuu todella hyvin maahanmuuttajalle.
Syön metsämarjoja joka päivä ja ostelen hedelmiä vain harvoin. Taidankin kokeilla tänään välipalaksi mustikkapöperöä (mustikkaa ja talkkunaa).
Mainitsen tässä vain muutaman romaanin, joista olen tänä vuonna nauttinut erityisesti. Anneli Kannon Rottien pyhimys oli sekä tarinana että kielellisesti huikea kokemus ja innostutti tutustumaan myös Hattulan kirkkoon. Laura Malmivaaran Vaiti oli kiinnostava teos ja pani pohtimaan. Meri Valkaman Sinun, Margot oli mahtava matka Itä-Saksaan. Luin kirjan hotkimalla muutamassa päivässä.
Omat kirjani ovat hautumassa mutta hyvässä myötätuulessa. Vuonna 2021 sain onnekseni apurahan Taikelta ja olen siitä kiitollinen – kirjoittaminen vaatii aikaa ja ajatustyötä.
Apurahamaailma on omanlaistaan. Ehkä joskus ymmärrän sen logiikan oikein.
Facebookissa voit seurata Metsään Meni Tekstit sivulla joulukalenteriani. Kirjoitan jokaiselle päivälle NLP-henkisen ajatuksen ja julkaisen ottamani luontokuvan.
Siispä hyvää joulun odotusta. Nautitaan pimeydestä – valo ei vähene enää kauaa.