Virkamiesten Suomea, villiyrttejä ja kirjoittajakursseja

Eilen vedimme ruoka- ja Kreetatuntija Merja Tuominen-Gialitakin kanssa kurssia villiyrteistä Knuutilan kartanossa Siurossa. Mukana oli juuri sopiva määrä yrteistä kiinnostuneita ihmisiä.

Raikkaassa kesäisessä säässä tutkimme Knuutilan kartanon pihaa ja totesimme, että sieltä löytää paljon ilmaista ruokaa, joista saa kokattua herkkuja – vain mielikuvitus rajana. Kasvitieteen professori Sinikka Piipon tutkimusten nojalla villi ruoka todella on terveellistä. Se on ilmaista, ilmastoystävällistä ja harrastuksena mitä hauskinta.

Yrttien etsiminen on mitä hauskinta. Varsinkin hyvässä seurassa.

Seuraava kurssimme on juhannusviikolla, jolloin uusikin horta on jo pukannut esiin – maitohorsman kukinto, mesiangervo…Kesä on ihmeellistä aikaa. Juuri nyt olen innostunut lehtimehuista ja erilaisista pestoista ja tietenkin yrttien kuivaamisesta talven varalle.

Kurssin päätyttyä huomasin, miten hyvä mieli innostaa. Kotiin palatessa oli virkistynyt olo. Se, mihin huomio kiinnittyy, lisääntyy, ja vihreys tekee ihmiselle hyvää.

Aikanaan iloitsin isosti, kun kirjoitin Luontoruokaa-kirjaa (Maahenki, 2017). Siinä on tarinoita ihmisistä, jotka rakastavat ulkoruokintaa, tietoa ja reseptejä villistä ruuasta. Nokkosesta sanailin joku vuosi sitten näin: https://metsaanmeni.fi/naisen-ja-miehen-paras-ystava-ihmekasvi-nokkonen/.

Kirjoittajille Knuutilaa!

Knuutilan piha on kaunis ja innostava. Siksi päätinkin pitää siellä kesällä muutaman kirjoittajakurssin. Kurssilaiset voivat halutessaan levittäytyä kirjoittamaan omenapuun alle tai tuoksuvien yrttien lähelle. Luonnonkauniissa ympäristössä luovuus kukkii ja ihmisen on hyvä olla.

Knuutilan heinäkuun kurssi on yhden illan mittainen. Elokuun kurssi on kaksipäiväinen, ja Knuutilassa voi silloin yöpyä vanhan ajan henkeen aitassa (https://www.knuutila.fi). Jos haluat näistä tietoa, kysy terhi@metsaanmeni.fi. Laitan lisää tietoa ensi viikolla!

Asiasta kukkaruukkuun ja melkeinpä kielikukkasiin. Olen törmännyt viime aikoina kummalliseen viestintään.

Sain kahdesta vakuutusyhtiöstä tarjouksen. Toinen vilisi ammattitermejä ja -käsitteitä, toinen oli selkeä ja konkreettinen. Hinnat olivat suunnilleen samat.

Toisen viestin lähettäjä oli ystävällinen, toisen vain normaalin asiallinen. Lienee selvä, kumman valitsen.

Viestillä ja kirjoittamisella todella on väliä! Jotenkin ihmetyttää, että yrityksillä on varaa huonoon ja hitaaseen viestintään. Hyvin ajateltu on usein hyvin kirjoitettu. Kirjoittajan kuuluu nähdä vaiva, ei lukijan.

Sain käsittämättömän viestin myös, kun kysyin eräältä taholta selvennöstä heidän kysymyksiinsä. Olin tehnyt tarjouksen enkä ymmärtänyt kaikkia kysymyksiä.

Vastaus oli tällainen:

Ehdokkaan tekniseen ja ammatilliseen pätevyyteen liittyvät ehdokkaan kokemukselle asetetut vaatimukset on esitetty osallistumispyynnön liitteessä 2 ”Referenssit”. Ehdokkaan tulee täyttää osallistumispyynnön liitteenä oleva ”Referenssit”-lomake siinä esitettyjen ohjeiden ja vaatimusten mukaisesti. ”Referenssit”-lomake on ladattava osallistumishakemuksen liitteeksi Hanki-palvelun välilehden ”Poissulkeminen ja soveltuvuus (xxx)” alavälilehdelle ”Muut ehdot” sille varattuun kohtaan.

xxx-lomakkeelle täytetään siis vain xxx-lomakkeen mukaan:

– ”Arvo”-kenttään mikä tahansa arvo (ei merkitystä)

– ”Päivämäärä”-kenttään mikä tahansa päivämäärä (ei merkitystä)

– ”Vastaanottajat”-kenttään mikä tahansa teksti (ei merkitystä)

– ”Kuvaus”-kenttään mikä tahansa teksti (ei merkitystä)

Se, joka käsittää vastauksen, voi tehdä tarjouksen. Minä jätän tämän väliin.

Virkamiesten Suomi

Olen aina ihmetellyt, missä ihmiset oppivat virkamiessuomen ja myös sitä, miksi he käyttävät sitä.

Olen ihmetellyt myös Virkamiesten Suomea.  Sitä, miten huonosti iso osa virkamiehistä on perillä ihmisten elämästä. Siitä, joka tapahtuu viraston seinien ulkopuolella.

Huolestuttavaa on myös se, että älyttömistä päätöksistä tehdyt valitukset menevät ani harvoin läpi. 

Iltasanomat tänään: https://www.is.fi/urheilu/art-2000008008113.html. Ikävä kyllä, näitä tapauksia on maa pullollaan. Heikoimmassa asemassa olevia kohdellaan kummallisesti. Tähän on siis varaa.

Kummallista on myös se, että omasta mielestään epäoikeudenmukaisen päätöksen saanut voi joutua jopa maksamaan siitä, että voi valittaa.

Ehkäpä pääsen kirjoittamaan kirjaa aiheesta.

Näin toivon. Toivossa on hyvä elää.

PS. Ensi viikon perjantaina tapaat minut Tampereen Tammelantorilla. Olen siellä myymässä Kreetan pikkutilojen oliiviöljyä ja timjamihunajaa. Tervetuloa.