Pidin mittumaarin maissa ex tempore pienelle porukalle harjoituksen rajoittavista uskomuksista ja niiden purkamisesta. Aihe, jota opiskelen jatkuvasti. Aihe, jota pidän aina vaan tärkeämpänä.
Samalla kun ohjasin harjoitusta ja katselin, osallistujien kynät sauhusivat, havaitsin yllättäen, mikä on yksi oma rajoittava, siis todellakin rajoittava, uskomukseni. Se on liian henkilökohtainen ja aivan liian syvällä, jotta jakaisin sitä tänne. Kun sain kiinni tästä uskomuksesta, aloin ymmärtää monia asioita. Ja tietenkin aloin muuttaa uskomusta, joka oli kulkenut mukanani. Prosessi jatkuu.
Uskomus on ajatus, joka on jostakin tullut mieleemme. Usein uskomus on lapsuuden perua tai koulussa opittu. Joku on sanonut meille jotakin ikävää, joka ei pidä paikkaansa. Joku on vertaillut meitä johonkin toiseen ihmiseen. Joku on antanut ymmärtää, että emme ole hyviä sellaisena kuin olemme tai että meidän ei pidä kurkottaa tähtiä taivaalta – vaatimaton ihminen on hyvä. Jostakin on ehkä tullut ajattelun malli, jonka mukaan epäonnistumme aina tai meidän kuuluu pärjätä yksin.
Mikä on uskomus?
Uskomuksia on usein hankala tunnistaa. Rajoittava uskomus laittaa meidät sanomaan enhän minä voi tai aina mulle käy näin tai minulla on tällainen karma tai että on turha yrittää, epäonnistun kuitenkin. Muistan, miten muinoin lukiossa äidinkielen opettaja hämmästeli, miksi me opiskelijat toistelimme, että on niin vaikeaa saada opiskelupaikkaa. Se oli mantramme. Jistakin opittu. Etukäteismasennuimme, vaikka ylioppilaskirjoituksetkin olivat vielä edessäpäin!
Joskus uskomus on tarina, jota kerrotaan suvussa tai työpaikalla. Tarina, jossa ei mene hyvin, vaan huono tuuri väijyy nurkan takana.
Kirjoittajakursseilla huomaan, miten monenlaisia uskomuksia kirjoittamiseen liittyy. Kaikki nauraa, kukaan ei julkaise, suku suuttuu ja tästäkin aiheesta on kirjoitettu niin paljon niin hyvin. Kirjoittaminen on aika vaikeaa, jos olettaa jo etukäteen, että pieleen menee. Väärä uskomus saa ehkäpä aikaan sen, että menee syteen ja saveen.
Uskomuksia voi purkaa monella eri tavalla – NLP:n menetelmiä tähän on monia, samoin kehollisia. Helppoheikkihommaa tämä ei ole, vaan usein purkaminen vaatii työtä – toistoja, toistoja, toistoja, ja lisäksi tarkkaavaisuutta. Uskomus sukeltaa aivoihin salaa aivan kuin alkoholistille ajatus, että kyllä mä pari olutta voin ottaa.
Hävitä huono uskomus
Huonon uskomuksen polttaminen on vahva tapa hävittää mennyt ja lähteä eteenpäin. Joskus uskomus voi olla tiukassa ja silloin kannattaa miettiä sallimista. Mitä sallin itselleni, miten vahvistan lupaani saada parempaa? Emme ole täällä kärsimässä vaan elämässä.
Ja lopuksi kysymys: mitä oikeasti haluan? Pitää kiinni vai lähteä uuteen? Mikä on oma intohimoni?
Kesäni on kulunut pitkälti lukiessa. Luen ilolla monenlaista Eeva Kilvestä James Lovelockiin. Erityisen hauska kirja lukupinossani on Erich Frommin Toivon vallankumous – vuonna 1969 suomennettu teos on yllättävän nykyaikainen ja hyvin viisas. Fromm oli opiskeluaikojeni suosikki. Olin tyytyväinen, kun sain tämän varastokirjan hyvinkin nopeastikirjastosta.
Huomenna aloitan matkan kohti Ahvenanmaata ja Märketin majakkaa. Siitä kerron lisää myöhemmin.
Uskomusten purkua saa harjoittaa kanssani Zoomissa seuraavan kerran 25.7. klo 18-19.30.
Intohimoihin saa pureutua kanssani 28.7. kello 11-12.30. Ilmoittautua ja kysellä saa terhi.friman@pispala.net.
Elokuussa tarjolla on kirjoittajakursseja Suomessa. Lokakuussa Sardiniassa. Tule mukaan.
#rajoittavatuskomukset #NLP #uskomukset #intohimo #NLPjakirjoittaminen #sardinia #kirjoitaitsesionnelliseksi