Mitä sellaisessa residenssissä tehdään, kysyi ystäväni. Minäpä kirjoitin aiheesta blogin.
Olin Hailuodossa, Perämeren suurimmalla saarella, viikon verran kirjoittamassa. En ollut saaren virallisessa residenssissä, Päiväkodissa, vaikka sekin on tuttu. Pidin siellä kerran kirjoittajakurssin. Vuokrasin kirjailija Liisa Louhelan omistaman pikkutalon ja sain sitä varten pienen apurahan Suomen Tietokirjailijoilta.
Mitä siis tein siellä?
Heti perille päästyäni ihastelin pihaa, joka on juuri sellainen villipiha, jota arvostan. Taloon päästyäni tutkin hetken intohimoisesti kirjahyllyjä: kirjoittajaoppaita, romaaneja, tietokirjoja, keittokirjoja, runoutta, laulukirjoja ja ihastuttava paljon hyviä aikakauslehtiä. Olin tuonut saareen tullessani paljon kirjoja mutta tuli lukeneeksi aika tavalla näitä kirjoja. Talon soma lasikuisti suorastaan vaati lukemaan runoja ja minä vastasin huutoon. Aila Meriluotoa ja Kai Niemistä pääasiassa.
Nukuin sikeitä yöunia viikon verran. Ensimmäisinä öinä nukuin kellon ympäri. Hiljaisuudessa on ihmeellistä nukkua. Valo ei haitannut ollenkaan.
Kirjoitin. Kirjoitin tekeillä olevaa käsikirjoitustani ja päiväkirjaani. Yhtenä päivänä kävin kirjoittamassa Hailuodon kivassa kirjastossa. Päiväkirjaa kirjoitin myös meren rannalla ja kahvilassa. Kun normiarki ei ole läsnä, työskentely on erilaista.
Kävelin ja uin. Käveleminen lisää luovuutta, sanovat tutkijatkin. NLP-koulutuksessa puhuttiin myös siitä, että kävelemällä voi jättää asioita taakseen. Siinä on jotakin ihan erityistä, kun kävelee ja kuuntelee samalla meren ääniä ja nuuhkuttaa sen tuoksuja. Meressä uiminen on mukavaa ja rankkaa.
Tapasin ystäviä. Hyvien ystävien tapaaminen rikastuttaa, aina. Sielunsiskojen kanssa pudotaan nopeasti aina jonnekin syvälle. Se on merkityksellistä.
Mietin tulevia koulutuksiani ja suunnittelin harjoituksia. Tykkään siitä, kun voin kehitellä harjoituksia. Testaan niitä aina itselläni ja muutamalla muulla. Uusia juttuja siis tulossa Rautalammille (reilun viikon kuluttua), Kreetalle (https://kreetanmaku.fi/tuote/kirjoitusmatka-kreeta-vamos/) sekä
syksyyn.
Irtauduin!
Vaikka olin periaatteessa töissä olin lähes lomalla – inspiroivassa paikassa, jossa luonto on läsnä. Mesiangervot kukkivat ja tuoksuivat. Nautin merestä, peltojen kauneudesta, metsien vihreydestä. Virkistyin.
Välillä kannattaa mennä kauas. Ainakin kauas omasta arjesta.
Menen Hailuotoon seuraavan kerran 30.9. 2022 ja pidän siellä pienen kurssikin. Pysy kuulolla. Luvassa jotakin erilaista.
#hailuoto
#rautalampi
#metsaanmeni.fi
#kirjoittajakurssit
#NLP