Kreetan terveiset – kirjoittajakurssia, luontoelämyksiä ja lomaa

Kirjoitan tätä päivitystä Kreetalta, Agia Galinista.

Kuuntelen meren tyrskeitä ja vietän vapaapäivää. On kaunista, leppoisaa ja mukavaa. Olemme kivassa hotellissa, Hotelli Minoksessa. Yleensä en rakasta hotelleja enkä mainitse niitä päivityksissäni mutta tämä paikka viehättää, ihan kaikessa. Parvekkeella voisi istua vaikka miten pitkään ja tuijotella merelle.

Ensimmäinen viikko Kreetaa kului kirjoittajakurssilaisten kanssa. Meillä oli Merjan (Tuominen-Gialitaki, kreetanmaku.fi) kanssa mahtava kurssiporukka kirjoittamassa, tekemässä akjattelua avartavia NLP-harjoituksia sekä seikkailemassa.

Merjan tarinoita Kreetalta. Niihin ei kyllästy.

Mieleenpainuvia hetkiä koettiin. Kallikratissa kirjoitussessio sai käänteen, kun laitumelta toiselle kipittävä lammaslauma kolkuttavine kelloineen varasti show:n ja kirjoittaminen vaihtui näytelmän videoinniksi. Pienten enkelten kirkolla ihmeellinen energia valui mieleen, ja sieltä kirjoitettiin ihan vain muisto itselle.

Viikko kirjoittajien kanssa oli hieno, kaikin tavoin. Opin itse taas paljon uutta mukavalta ryhmältä. Toivon, että ryhmä saa uutta pontta kirjoittamiselle.

Vamosin viikon jälkeen olemme reissanneet saarta. Nähneet kaunista luontoa. Niin, luonto se on täälläkin se tärkein asia. Kun ympärillä on vuoria, laaksoja, karuutta ja vehreyttä sekä alati erilaisena näyttäytyvä meri, ihminen ymmärtää oman pienuutensa.

Vamosin farmin oliivipuu. Ihailen oliivipuita ja kirjoitan mielelläni niiden alla.
Marja ja Tiina ja farmin päivällisen alkupaloja.

Yhtenä yönä Lithinesin kylällä ystävien luona koettiin raju ukonilma ja taas kerran pieni maanjäristys. Niitä täällä on usein, pieniä järistyksiä, ”maan tanssia”. Vanhan kivitalon alakerrassa oli hyvä nukkua. Minähän sitten nukuin tämän näytelmän ohi – harmi, koska tykkää ukkosesta ja salamoinnista. Aamulla isäntä keitti kahvit kaasulla, kun sähköt olivat poissa pitkälle iltapäivään.

Löysin Kerro minulle Zorbas-kirjan mukaan nimettyjä ravintoloita. Joinkin yhden metaxan Zorbas-baarissa muiden turistien iloisessa hälinässä. Normaaliaikaa? Ehkäpä jo. Kivaa, iloista, mahtavaa.

Kohta lähden uimaan meren tyrskyihin. Lauantai, ja kaikki ihan hyvin.

Kirjoittaminen sujuu. Kirjoittajakurssia on mukava ajatella.

Kun olen palannut Suomeen, mietin toukokuisen kurssin (alkaa todennäköisesti 15.5.22, lennoista riippuen) ohjelmaa ja kurssin kehittämistä. Pidän selkoistetun sienikirjan julkkarit (ilokseni sienikirja on myynyt jo nyt ihan kivasti). Aloitan kuun lopussa myös jotakin ihan uutta. Siitä myöhemmin lisää.