Elämää Lotan kanssa, osa 2

Kesäkuun ensimmäinen päivä. Kuukausi siitä, kun pieni koiranpentu haettiin kasvattajan luota. Kuukausi, joka on vilistänyt ohi turhan nopeasti.

Yhtenä aamuna totesin, että Lotta alkaa näyttää koiralta, ei enää pieneltä söpöltä pennulta. Pentu se silti edelleen on. Välillä ihan pähkähullu pentu – varsinkin silloin, kun illalla iskee yliväsymys ja on pakko juosta sinne tänne vailla järjen hiventä tai ajatusta suunnasta. Ei voi kuin nauraa ohi vilistävälle höpsölle. Toisinaan väsyessä alkaa puremiskohtaus, jota minun on usein vaikea sietää.

Ensimmäinen kerta pentukoulussa (Riikan hauska koirakoulu) sujui mukavasti. Muut neljä koiraa olivat vanhempia, mutta se ei haitannut. Helteessä opeteltiin parkkipaikalla muutamia perusjuttuja, kuten katsekontaktia. Ensi viikolla on luvassa labradorinnoutajiin keskittyneen kouluttajan etäluento, jota kovasti odotan. Myös toinen kerta pentukoulua osuu ensi viikolle.

Lotta ei ole ensimmäinen koirani. Silti moni asia tulee melkein kuin uutena ja yllätyksenä. Ohhoh, pennulla on punkki! Jahaa, kynnenleikkaus ei sitten toisella kertaa enää miellytäkään! Kas kas, nyt se saa pihaoven auki itse. Ja voi tyrmistys: pentu puri läppärin virtajohdon poikki kahdesta kohdasta!

Rasittavinta on se, että Lotta haluaa aamulla kello neljältä ulos tarpeilleen. Monena aamuna se nukkuu heti uudelleen, niin kuin minäkin, mutta yhtä monena se haluaakin ruokaa ja leikkiä. Noina aikaisina aamuhetkinä kiristelen leukaperiäni ja sanon itselleni, että juuri tätä olet itse halunnut.

Kyllä. Olen.

Koira tuottaa joka päivä valtavasti iloa. Sen kanssa on hauskaa touhuta ja kulkea lähiympäristössä. Koira ilahduttaa myös naapureita. He haluavat silittää mustaa hännänheiluttajaa ja kysellä kuulumisia. Kun Lotta on iso, siitä tulee lukukoira ja vanhuskoira.

Siihen on vielä paljon aikaa.

Ensi viikonloppuna Lotta pääsee oikeaan metsään. Kesänaloitusretki rakkaassa Seitsemisen kansallispuistossa odottaa. Teen sen pennun ehdoilla. Ei haittaa, vaikka vaelluskilometrit jäisivät vähäisiksi. Joskus ne ovat vielä pitkiä ja silloin perustamme oman pienen retkikerhon.

Lotta
labradorinnoutaja
koira