Utsjoki Kevo: paahtavaa hellettä ja palelevia varpaita.

 

Kenesjärven vaellusreitti ottaa heti alkumetreillä luulot pois. Kevon luonnonpuiston retki alkaa jyrkillä rappusilla. Portaita on ensi alkuun yli sata, ja vähän myöhemmin hieman lisää. Ei huonokuntoisille eikä liioin liikuntarajoitteisille.
Kenesjärven polku Utsjoella pohjoisessa Lapissa on kivikkoinen ja pitkään melkein pelkkää nousua. Kävelemiseen pitää keskittyä, jotta ei kompastu. Olen onnellinen siitä, että minulla on hyvät vaelluskengät, huonoilla kengillä nilkka nyrjähtäisi alle aikayksikön.

Luonnon omaa taidetta.

Maisema on henkeäsalpaavan jylhä. Kivikkoisen osuuden jälkeen pääsemme suolle, jossa hillat punertavat.
Luonnonpuistossa kulkija ei saa poiketa polulta eikä kerätä marjoja eikä sieniä, sillä puisto on rauhoitettu ja Turun yliopiston tutkimuskäytössä. Napsin suuhuni muutaman auringossa paahtuneen hillan – ah, miten makeita ne ovatkaan – ja toivon, että marjojen syöminen on puistossa sallittua.
Pidämme taukoa laavupaikalla. Koska on helle ja metsäpalovaroitus, emme pääse kokkaamaan nuotiolla. Käyn pesemässä kasvoni järvessä. Ennen kuin pääsen takaisin taukopaikalle evästelemään, naamani on hiestä märkä.

Sydän jää vähän kaikkialle.

Seuraavana päivänä ajelen Kaamasen kautta Karigasniemelle Sulaojaan. Aikeeni oli patikoida kunnon lenkki samaista Kevon reittiä. Edellispäivän kahdeksan kilomeriä oli käynyt voimille mutten halunnut välittää. Lämpömittari oli kivunnut jo aamusella 32 asteeseen. Oli pakko hyväksyä elämän realiteetit ja jättää kanjonin kokeminen seuraavaan kertaan.
Tyydyn kävelemään Sulaojan reitillä vajaat kolme kilometriä. Koivikkoinen reitti on uskomattoman kaunis. Se on vihreä ja huomattavasti helppokulkuisempi kuin Kenesjärven reitin alkutaival.

Tunturikoivut ja vaivaiskoivut kehystävät kävelyreittiä. Vielä joskus kävelen tämän 63 kilomerin reitin.

Matkalla on Suomen suurin lähde, jonka vesi on ympäri vuoden kolmeasteista. Lähteeseen pulppuaa 300 litraa vettä sekunnissa eli 30 000 kuutiota vuorokaudessa. Lähde on vehreä ja sammaleinen, ja sen ympärillä kasvaa hurjasti lääkekasvina tunnettua väinönputkea. Eipä ihme, että ihmiset käyvät noutamassa lähteen vettä säännöllisesti ja uskovat sen parantaviin voimiin.

Sulaojan lähteen vettä moni käy hakemassa juomavedeksi ja lukuisat ihmiset uskovat sen parantaviin vaikutuksiin. Ei ihme, että vettä on haluttu pullottaa jopa myyntiin.

Sulaojan reitti on saamelaisen pyhää aluetta. Ailigastunturit, joita on kolme, siintelevät maisemassa. Vaikka helle on melkoinen, en ole reitillä yksin. Partiolaisten porukka kulkee edelläni ja vastaan tulee vanhempien rouvien seurue.
Kuljen takaisin lähtöpisteeseen. Otan vaelluskengät ja -sukat jalastani ja päätän huljutella hikisiä varpaitani reitin ensimmäisessä purossa. Se on kapea ja matala mutta hyvin kirkasvetinen.
Istahdan pikkusillalle ja laitan jalkani veteen. Hyisen kylmä vesi yllättää jopa minut, avantouimarin. Yritän olla sinnikäs ja sietää. Henkeä haukkoen nostan jalat vedestä miltei saman tien. Varpaita paleltaa!
Paluumatkan ajan Karigasniemestä Utsjoelle Tenojoen vartta. Tietä pidetään Suomen kauneimpana. Uskon sen.
Seuraavana päivänä saan kaverilta uusia patikointi- ja maisemavinkkejä. Hei, Utsjoki, taisit lumota minut lopullisesti.