Metsän maut pitävät terveenä

Kuusenkerkkäsiirapissa ja koivunlehtisiirapissa on metsäinen maku. Kerääminen on rentouttavaa puuhaa.

Kesäisillä metsäretkillä nappaan ilomielin suuhuni kuusenkerkkää. Se on maukasta ja tunnen, miten se piristää.
Jo kivikaudella esivanhempamme pureskelivat
kuusenpihkaa. Erän tiedon mukaan lappalaiset pureskelivat pihkaa, joka paransi yleiskuntoa ja suuhygieniaa sekä käyttivät kuusenkerkkäsilppua päänsä ympärillä parantaakseen kohmelopäänsärkynsä.
Kuusenkerkät sisältävät A- ja C-vitamiinia, kivennäisaineita ja
antioksidanttisesti vaikuttavia flavonoideja. Kuusenkerkässä on runsaasti myös lignaania, joka saattaa ennaltaehkäistä syöpää.
Kuusenkerkkää on käytetty keripukkiin ja vahvistamaan yleiskuntoa.
Ennen vanhaan kuusenkerkkäsiirappi oli paras yskänlääke, ja miksei se olisi sitä vieläkin.
Kerkkiä on käytetty reumaan, noidannuoleen ja lihaskipuihin sekä vasavaivoihin.
Moni kulinaristi on ihastunut kuusenkerkkään. Kerkällä voi maustaa graavikalaa ja sitä voi sirotella salaatin joukkoon. Kuusenkerkkämehu on mielettömän hyvää, samoin kuin kerkkäsiirappi.
Siirapille on paljon käyttötapoja. Itse lorottelen kuusenkerkkäsiirappia uunijuureksiin ja sienikastikkeeseen, jäätelön päälle ja blinien mausteeksi.
Kaveri oli taltuttanut uhkaavan flunssan juomalla pakuriteetä, joka oli maustettu kerkkäsiirapilla.
Kerkän maku on metsäinen. Toivon, että voin joskus tulevaisuudessa valmistaa kerkkätuotteita myyntiin tai olla edistämässä metsiemme aromien voittokulua.
Metsään kannattaa mennä aina, ja juuri nyt vaikkapa keräämään kerkkiä. Jokamiehenoikeudet ovat laajat mutta kerkän keräämiseen ne eivät anna lupaa. Se pitää kysyä maanomistajalta.
Tässä yksi resepti, jolla kerkästä saa ihanaa siirappia:

Kuusenkerkkäsiirappi