Viikonloppuna piti etsiä retkipaikkoja, valokuvata, tulistella, nautiskella – Lapinjärvellä. Niin teinkin, vaikka talvi yllätti retkeilijän. Lunta tuprutti, valoa oli vähän ja maisema oli kuin maahan kaatunut maitotonkka.
Löysin jotakin muuta: lapinjärveläisiä sananlaskuja. Hauskoja, piikikkäitä, oivaltavia. Tykkäsin etenkin näistä:
Äreä ämmä leipoissaan, kiukkunen kirnuissaan, olutta laittaissaan äkäinen. (Lj.)
”Ei näis asijois sovi kulkee suu päälajel”, sano Pyälin miäs ku yäkengäs ol. ( Lj.)
Sananlaskuja löytyy lisää täältä: https://www.kimonkyla.fi/sananparsia-lapinjarvelta-lapinjarvelaisista-ja-vaha-naapureistakin.
Olen aina ollut kiinnostunut sananlaskuista. Lukiossa rakastin latinan oppituntien lentäviä lauseita, kuten Omnia me meacum porto – Kannan kaiken mukanani.
Suomalaiset sananlaskut ovat usein ankeita kuten Hiki laiskan syödessä. Välillä osuvia, kuten juuri tähän viikonloppuun sopiva Eteenpäin, sano mummo lumessa.
Nämä Lapinjärven sanasutkautukset löysin, kun kyselin paikkakuntalaisilta retki- ja tulipaikkavinkkejä. Sainkin, paljon.
Yksi vinkki johdatteli siis Kimon kylään. Kiinnostava kaunis kylä, jossa hämmästelin isoja kirkonkelloja ja pientä paloasemarakennusta. Ehkäpä joskus löydän selityksen näille ihmeille. Kimon kylän kotisivulta en tietoa havainnut.
En siis viitsinyt lähteä tarpomaan umpihankeen. Kiitelty Tenan jäi näkemättä, samoin Ilveskallio ja Struven ketju. Kuljin Lapinjärven jäälle tuulessa ja tuiskussa. Tapasin pilkkijät, jotka kertoivat nostaneensa järvestä pieniä ahvenia.
Ajelin Korsmalmin laavulle. Uutukainen laavu komeili metsän keskellä. Hiihtoladut ympärillä olivat hyvänäköisessä kunnossa ja hiihtäjät suihkivat vauhdikkaasti menemään.
Sukset eivät olleet mukana, joten tyydyin kävelemään metsäteitä. Puita löytyi ja viihdyin laavulla yli sinisen hetken.
Sananlaskuihin väljästi liittyen tein viikko sitten omia voimalauseita, affirmaatioita. Niiden voimaa on tutkittu paljon. Voimalause vaikuttaa ajatuksiin, ajatukset tunteisiin ja tunteet tekoihin.
Voimalauseitani en vielä julkaise. Elän siinä uskossa, että voimalause toteutuu kun aika on. Hyvä voimalause saa mukavalle mielelle. Se on jo tärkeä asia.
Sen sijaan julkaisen tässä kotiseutuni sananparren:
Kaikessa sitä ollaan, sanoi ämmä kun jouluyönä katiskoita koki.
Loppuun pari ajatusta lukemisesta.
Olen päättänyt lukea tänä vuona normaalia laaja-alaisemmin. Koetan lukea kotimaista kirjallisuutta eri vuosikymmeniltä ihan mielenkiinnosta. Yritän olla kangistumatta omiin kaavoihini ja lukea muutakin kuin nyt pinnalla olevia kauno- ja tietokirjoja.
Liken kustantama Kohtalona Siperia – neljätoista vuotta pakkotyövankina kertoo suomalaisen naisen järkyttävän tarinan. Martta Piilikankaan elämäkerta on kuin pelkkää painajaisunta. Muu perhe pääsi sodan jälkeen turvaan Suomeen rajaseudulta mutta äiti napattiin Neuvostoliittoon vankileirille. Kiusaaminen, nälässä pitäminen, pakkotyö, kurjat olot ja ero perheestä – ihme, että Martta selvisi elossa kotimaahan ja kykeni kirjoittamaan kokemastaan.
Toinen kirjasuositus on Eeva Joenpellon Vesissä toinen silmä. Romaani kertoo taiteilija Ossi Juhonkoskesta. 1970-luvun alussa julkaistu teos on kiinnostava, erikoinen, poukkoileva mutta silti mukaansatempaava. Luin elokuvaohjaajan tarinaa pala kerrallaan, ihaillen Joenpellon kertojantaitoja. Seuraavaksi tartun johonkin toiseen Joenpeltoon.
Päivitän blogiani seuraavan kerran helmikuussa. Silloin toivon mukaan on vielä paljon lunta mutta myös runsaasti aurinkoa ja paljon hyviä uutisia.
#retkeily
#sananlaskut
#lapinjärvi
#kimonkylä