En ole jouluihminen. En silti vastusta joulua. En vastusta mitään muutakaan juhlapyhää, päinvastoin tykkään juhlapyhistä ja asioiden pienimuotoisesta juhlistamisesta erittäin paljon.
Olen viettänyt elämässäni hyvin monenlaisia jouluja enkä osaa ajatella, että jouluun tarvittaisiin jotakin tiettyä. Pidän hupaisana puheita, että joulu ei tule ilman rosollia tai italiansalaattia tai että se tulisi vain tiettyyn paikkaan. Kyllä tulee. Se tulee, vaikka ei siivoa, vaikka ei hössötä, vaikka ei matkusta.
Mutta kyllä. Laitan joulua. Sen verran, mikä tuntuu mukavalta. Katson joulurauhan julistuksen, jos muistan. Luen Mika Waltarin Joulutarinoita, kuuntelen joululauluja, syön hyvin. Olen läheisteni kanssa. Tykkään siitä, kun joku haluaa syödä laittamiani herkkuja ja olla minun kodissani. Tykkään joulukukista ja kaikenlaisista kynttilöistä.
Ostan muutamia joululahjoja. Kyllä, tuen pieniä paikallisia yrittäjiä ostamalla heiltä. Niin teen aina, en vain koronavuonna. Erityisesti ruokaa ostan mieluusti kotimaisilta tuottajilta ja erityisen mieluusti, kun ruoka on luomua. Olen iloinen kun näen, miten paljon suomalainen luomutuotanto on kehittynyt ja miten valtavasti metsiemme antimia on alettu arvostaa.
En ymmärrä ajatusta, että ihmisen ruoka pitäisi kasvattaa myrkyllä. Vuonna 2019 viljelyalasta jo 13,5 prosenttia oli luomua (https://proluomu.fi/material/materiaalit/luomu-suomessa-tilastot). Kehitys kehittyy, ja nuoret päättäjät katsovat asioita uusin silmin. Onneksi.
En ymmärrä ajatusta siitä, että jouluna ostellaan tavan takia kaikenlaista turhaa. Kauppojen suklaarasiavuoret tuntuvat vastenmielisiltä.
Joulu on tänä vuonna monelle erilainen, vaikeakin. Ymmärrän sen: jouluun liittyy paljon tunteita – hyvää tahtoa, iloa, rakkautta, lasten riemua. Jouluun liittyy myös paljon ristiriitoja ja harmistuksia – kenen joulu kelpaa, kenen ei, kuka määrää, miten joulua sopii viettää.
Tänä vuonna jouluun vaikuttaa korona, tekijä, johon emme vain voi vaikuttaa.
Muistan kivan joulutarinan vuosien takaa. Ystävän ystäväpariskunta, varsin varakkaita keski-ikäisiä ihmisiä, halusi viettää joulua perhepiirissä niin kuin aina. Pääkaupungissa opiskeleva tytär poikaystävineen ei halunnut matkustaa kotiseudulle joulunviettoon. Nakkelivat niskaa koko joululle. Niinpä vanhemmat pakkasivat jouluruuat ja kukat sekä nuoremman tyttären autoon, ajoivat Helsinkiin ja viettivät joulua ilmeisen ankeassa opiskelijakämpässä. Mukava oli ollut joulu, vaikka puitteet olivat muuta toista, kuin mihin johtajaperheessä olo totuttu. Siinä mallia joulujoustamiseen!
Talvipäivänseisaus eli vuoden pimein päivä on tänään käsillä ja aattona se on juuri ohitettu. Kaiken pimeyden keskellä on hyvä juhlia vähän. Niinhän ne tekivät Roomassakin viettäen Saturnalia-juhlaa (https://www.hs.fi/tiede/art-2000004019939.html) juuri näihin aikoihin.
Joten hyvää joulua itse kullekin säädylle! Tämän blogin myötä jään hetkiseksi lomalle. Päivitän blogiani seuraavan kerran vuonna 2021.
Kursseista löydät tietoa metsaanmeni.fi-sivulta tai tilaamalla kirjeen terhi@metsaanmeni.fi