Kun avasin Sienestä – helpon suomen sienikirjalleni joukkorahoituskampanjan Mesenaatin kautta, moni kyseli, mistä on kyse. Joukkorahoitus on yksi mahdollisuus saada päivänvalo kirjoille, taideteoksille, tapahtumille taikka muille uudenlaisille raikkaille ideoille.
Mesenaatti, mikä on Mesenaatti (http://mesenaatti.me) ? Pauliina Seppälä, joka on yksi Mesenaatin kantava voima, kertoo, että tähän mennessä kampanjoita on ollut noin 1500, ja niistä rahoituksen on saanut noin 60 prosenttia.
”Erikoisin taitaa olla kuvataiteilija Riiko Sakkisen kampanja, jossa hän keräsi rahaa lamborghinin ostoon ja tarjosi vastikkeeksi muun muassa käytettyjä alushousujaan. Koko kampanja oli taideteos”, hän kuvailee.
Kaikkein eniten rahaa on haettu musiikkikampanjoille: albumeja ja esikoisalbumeja varsinkin on rahoitettu Mesenaatin kautta.
”Joukkorahoitus on tullut jäädäkseen, mutta saa nähdä miten isoksi se esimerkiksi Suomessa kasvaa, kun meillä on kuitenkin vahva julkisen rahoituksen ja säätiörahoituksen tausta esimerkiksi kulttuurille. Ihmiset eivät ole samalla tavalla tottuneet rahoittamaan toistensa projekteja.”
Joukkorahoitus kehittyy koko ajan moneen uuteen muotoon. On esimerkiksi sivusto, jossa voi sijoittaa artistin uuteen kappaleeseen ja saada osa tuotoista.
Mesenaatti avaa tilauspohjaista Mesenaatti KK -puolta. Sieltä artisti voi hakea kuukausitukijoita pienillä summilla, ja alustalla voi julkaista sisältöjä.
Kun tuet kampanjaa, saat vastikkeeksi jotakin.
Minun tapauksessani muistikirjan tai kirjan. Raha, jota kerään, menee siihen, että ostan työtä taittajalta, valokuvaajalta, kuvittajalta ja kirjapainolta. Ei siis minulle.
Helppo suomi taikka selkoistettu suomi on jotakin, jota Suomessa tarvitsee yli 750 000 ihmistä. Moni kertoo naureskelevansa radion selkouutisille. Ei kannattaisi, sillä selkoistetun kielen tarvitsija ei vain ymmärrä arkisuomea. Siksi se on tarpeen.
Yhdyssanat kompastuttavat, samoin hankalat termit taikka vaikeat lauserakenteet.
Olen itse mukana maahanmuuttajanaisen arjessa ja tiedän, että suomi voi olla meille muualta tulleelle todella vaikeaa. Puhuminen sujuu ja keskustelu kasvotusten onnistuu jopa hyvin mutta kun jokin asia pitää selvittää lukemalla, ollaan kylmissä vesissä.
Helppoa suomea eivät tarvitse vain maahanmuuttajat – se on tarpeen monelle muun muassa kehitysvammaiselle, lukihhäiriöiselle, muistisairaalle ja aivoinfarktin kokeneelle.
”Hieno idea, tulee tarpeeseen”, sanoi maahanmuuttajien kanssa työtä tekevä kampanjan tukija. Samaa olen kuullut monelta muulta taholta. Helppoa suomea tarvitaan vaikka sitä julkaistaan yhä edelleen vähän.
Sienestä-kirjan tyylikkään kannen on tehnyt Pekko Sangi. Hän myös taittaa ja kuvittaa kirjan. Valokuvat ovat Antti Sarajan, luottokuvaajani, käsialaa. Sienikirjojen kuvat ovat usein huonoja. Tällä kertaa sitä pelkoa ei ole!
”Tämä oli hauska työ”, sanoi asiasisällön tarkistaja. Se oli kivaa kuultavaa ihmiseltä, joka on itsekin kirjoittamisen ammattilainen.
Itse kirjan kirjoittaminen oli vaativaa mutta pääosin kiinnostavaa. Oli riisuttava oma kieli ja asetuttava lukijan asemaan. Karsimista riitti kuin sieniä sateella.
Kirjassa kerron sienestämisestä, sienten käyttämisestä, jokamiehenoikeuksista ja metsässä liikkumisesta. Helposti.
