Ideointiin kannattaa käyttää aikaa: joutenolo on luovuuden kaveri

Saan usein palautetta, että olen hyvin idearikas. Tykkään ideoida yksin ja varsinkin yhdessä muiden kanssa. Tarjoan usein ajatuksiani muille, koska en ennätä itse jalostaa ja toteuttaa läheskään kaikkia ideoita.

Kaikki alkaa ideasta. Niitä pääni tuottaa sekä tietoisesti että tiedostamatta. Pomodoro-menetelmä on hyvä myös ideoinnissa ja aivoriihessä. Munakello tikittämään. Ja kas, 25 minuutissa syntyy paljon ajatuksia.

Tiedostamatta ideoin esimerkiksi koiralenkillä. Kuljen koiran kanssa metsäpolkuja, katselen kuusen latvoja ja koivun runkoja, häkellyn kaiken kauneudesta. Usein päätän, että lenkillä saan nähdä vain kauneutta tai niitä asioita, joista olen kiitollinen.

Kun palaan työpisteeseen, uusia ideoita ja ratkaisuja ongelmiin pulpahtaa esiin. Käveleminen on maailman paras tapa virkistää omaa päätä.

Ihmisellä on hyvä olla aina mukana pieni muistikirja. Hyvät ideat kannattaa kirjata ylös. Muuten ne unohtuvat. Kannattaa myös merkitä talteen, missä tilanteessa idea on tullut esiin.

Jalostamalla huonostakin ideasta saa synnytettyä toteuttamiskelpoisen. Kaikki ideat eivät pääse jatkojalostukseen, se on selvä. Minusta on ihan mahtavaa ideoida yhdessä toisten kanssa, kun ilmapiiri on suotuisa. Torppaaminen ei kuulu ideointiin. Kyseenalaistamista tarvitaan mutta sen aika on myöhemmin.

Kun idea ei jalostu, se kannattaa laittaa joksikin aikaa sivuun. Irtipäästäminen helpottaa omaa mieltä ja tekee muutenkin ihmeitä. Kaikki vaikuttaa kaikkeen: joskus vanhojen ideoiden esiin kaivaminen ja risteyttäminen on se taikakalu, joka synnyttää helmen.

Ideointiin kannattaa käyttää aikaa. Jos olisin kahvilanpitäjä, majatalonpitäjä tai käsityöyrittäjä, pitäisin säännöllisesti ideointipäiviä. Kutsuisin päiviin eri-ikäisiä muun alan ihmisiä korvausta vastaan. Katsoisimme yhdessä yritystä eri silmin ja myös asiakkaan silmin. Ulkopuolinen näkee usein sitä, miltä itse ummistaa silmänsä.

Tietenkin toivoisin, että mikroyrittäjät katsoisivat myös viestintäänsä asiakkaan ja ulkopuolisen silmin. Liian usein somepäivitykset ovat tylsiä, vilisevät hassujakin kielivirheitä eivätkä innosta. Sähköpostiviestit kirjoitetaan usein ilman isompaa ideaa ja omasta näkökulmasta, kun se näkökulma pitäisi olla asiakkaan. Joka ikinen teksti kirjoitetaan lukijalle, häntä ajatellen.

Uskon, että jokainen ihminen on luova ja ideoiva. Joskus luovuuden suoni voi olla tukossa rajoittavan uskomuksen tai liiallisen paahtamisen takia. Uskomuksia voi muuttaa – niin tehdään lähes jokaisessa koulutuksessa, jonka vedän. Paahtamista voi vähentää: liian aikataulutettu elämä ei tee hyvää.

Luovuus tykkää siitä, kun se saa kaverikseen joutilaisuutta. Luovuus tykkää myös uteliaisuudesta. Kun katselee maailmaa uteliain silmin, herättelee omia ideoitaan.

Luovuudelle tekee hyvää viettää välillä aikaa ihan uusissa ympyröissä, katsoa televisiosta eri ohjelmaa kuin normaalisti ja kävellä töihin eri reittiä kuin tavallisesti.

*

Ideoinnin tuloksena on taas kerran syntynyt jotakin ihan uutta, valloittavaa ja kutkuttavaa. Uutisia kerron myöhemmin tässä kuussa!

PS. Kirjoittajakursseja tässä kuussa Tampereella (19.3. Kirjoita paremmin, Toinen Toimisto, 26.3. Tarinapaja, Toinen Toimisto sekä Kevätiloa-kurssi yhdessä Anu Vihosen kanssa 29.-30.3. Helsingissä.