Huijausta, uskomuksia ja vertailua

Siinä se taas tuli. Ihan pyytämättä ja yllättäen, se tuttu ajatus.

Olin aloittamassa koulutussessiota ja siinä samassa huomasin ajattelevani, että huijaan. Oikeasti en osaa mitään enkä tiedä mitään. Oikeasti ihan kaikki ihmiset tietävät tämän kaiken, mitä minäkin tiedän.

Etäkoulutus alkoi. Yhtäkkiä huomasin, että ihmiset ruutujensa äärille tekivät muistiinpanoja posket punaisina. Näin, että he ovat innostuneita. Menikö huijaus läpi vai oliko minulla oikeasti jotakin annettavaa?

Huijarisyndrooma on tuttu seuralainen monelle korkeasti koulutetulle. Siitä pois oppiminen vie aikaa ja vaatii työtä.

Muistan, kun eräässä koulutuksessa, jossa olin osallistujana, kuulin monta kertaa kysyttävän, miksi vähättelen itseäni. Silloin kai kiinnitin asiaan ensi kertaa huomiota. Vähättely -miten hirveää.

Eihän sun sovi.

Mikset ole kuten muut?

Ajatusvääristymästä eli huijarisyndroomasta kirjoittaa toimittaja Anu Virnes-Karjalainen näin: https://omaaikalehti.fi/tallainen-on-huijarisyndrooma/. Jutussa avataan huijarisyndrooman taustoja. Painavaa asiaa. Kannattaa lukea!

Huijaus vai uskomus?

Huijarisyndrooma on vähän kuin rajoittava uskomus. Se on ajatus, joka joku on joskus lausunut ääneen. Ajatus, esimerkiksi se, että ei sun sovi tai että älä luule olevasi jotakin  kertoo enemmän lausujasta kuin siitä, josta näin sanotaan.  

Ajatuksen taustalla saattaa olla hyvä tarkoitus, esimerkiksi se, että ihminen ei syyttä suotta ylpisty, kun pudotellaan maan tasalle.

NLP-menetelmissä puhutaan sekä uskomuksista että oletuksista.

Olettaminen tuntuu oleva tällä hetkellä normi. On helppoa olettaa jotakin ja siirtää omaa oletusta eteenpäin faktana. Vaikeampi on nähtävästi tarkistaa, onko oletus varmasti totta.

Kaikki me oletamme. Mutta ennen kuin laitamme oletustamme eteenpäin kannattaisi pysähtyä varmistamaan tai kysymään toiselta, ajatteleeko hän samoin tai tietääkö hän sen, mikä hänen uskotaan tietävän.

Laitoin jokin aika sitten sähköpostin uudelle yhteistyökumppanille. Vastausta ei kuulunut.

Olin hetkisen melkein olettamaisillani jotakin: että esitykseni on huono, että vastaanottaja suhtautuu siihen ylimielisesti tai torjuvasti. Kunnes kävin keskustelua kolmannen henkilön kanssa. Kuulin, että kyseinen henkilö on vakavasti sairas eikä hoida tällä hetkellä sähköposteja. Olin yhteyksissä toiseen henkilöön, joka innostui ideastani.

Puistonpenkille voi istua ja ajatella hyvää itsestään.

Mutta takaisin ajatusvääristymään ja rajoittaviin uskomuksiin. Miten niistä eroon ja olemaan omalla puolellaan?

Saamistaan hyvistä palautteista voi laatia kansion, jonka näkee säännöllisesti. Yhtä lailla hyvistä palautteista voi laatia taulun.

Itsestään voi opetella ajattelemaan hyvää. Itseään voi kiittää ja kehua. Kuten joogatunneilla sanotaan: tee niin hyvä suoritus, johon juuri tänään pystyt, se riittää.

Tutkimusten mukaan lähipiiri on itsetunnon kannalta ratkaiseva. Kannattaa opetella miettimään, päästääkö suustaan kannustavia vai latistavia sanoja ja eleitä. Hyviä sanoja ei lausuta koskaan liikaa!

Kannattaa myös miettiä, kuten filosofi Antti S. Mattila sanoo:

Jos vertaat itseäsi muihin, vertaa niihin, joilla menee huonommin.