Voimatonta raivoa: metsään meni

Olen usein miettinyt, mitä ilmaus voimaton raivo tarkoittaa. Nyt tiedän.
Heräsin yhtenä yönä ja ajatukseni oli: apua, avohakkuut.
Suden hetki ei ole paras mahdollinen aika ajatella mitään ikävää mutta eipä ole avohakkuissa paljon positiivista. Mietin valvoessani, miten vakava asia ilmastonmuutos on ja kuinka paljon Suomi on tehnyt huonoja ratkaisuja tässä asiassa.
Rahauskonto menee kaiken edelle.
Avohakkuut hävittävät monen metsälajin kodin, ne kiihdyttävät ilmastonmuutosta, ne kuormittavat vesistöjä. Ne tuhoavat retkeilypaikkamme. Ne ovat kammottavan rumia.
Samaan aikaan meillä julkaistaan ennätysmäärä kirjoja, joissa kerrotaan metsän merkityksestä ihmiselle. Voiko rakennettu ympäristö virkistää kuten aito luonto?
Petri Tammisen kirjassa päähenkilö muistelee yöllä valvoessaan kaikkia niitä saunoja, joissa hän on kylpenyt, pohjoisesta etelään. Pitäiskö minun miettiä kaikkia niitä metsiä, joissa olen kulkenut ja retkeillyt, jotka nyt on vain hakattu aivan kuin ne olisivat puupeltoja, jotka voi noin vain laittaa nurin? Ehkä mietin kuitenkin kaikkia niitä metsiä, jossa vielä voin retkeillä ja oleskella.

Metsä on kaikkina vuodenaikoina ilon ja terveyden lähde, toivon mukaan myös lapsenlapsillemme. Hekin ehkä haluavat nukkua yön metsän hiljaisuudssa laavulla ja oppia sytyttämään nuotion. 
Olisipa hyvä, jos voisimme kysyä, mitä tähän sanovat metso, kuukkeli ja töyhtötiainen.


Ylen juttu heinäkuussa 2018 kertoo näin:
”Viime vuonna metsäteollisuuden tarpeisiin puuta hakattiin 63 miljoonaa kuutiometriä ja muihin tarpeisiin yhdeksän miljoonaa. Avohakkuu on meillä yleinen tapa hoitaa metsää, koska sen uskotaan olevan menetelmistä paras. Asiantuntijoiden mukaan näin ei kuitenkaan ole, vaan avohakkuisiin on päädytty aikoinaan teollisuuden tarpeiden tähden. Tutkimusten mukaan avohakkuu ei myöskään ole välttämättä tehokkain keino hoitaa metsää.


– Taustalla on hyvin pitkä historiallinen kehitys. 100–200 vuotta sitten metsää hakattiin laajalti niin, että metsästä haettiin sellaiset puut, joita tarpeisiin tarvittiin, esimerkiksi rakentamiseen ja polttopuiksi, kertoo Helsingin yliopiston metsäekonomian ja politiikan professori Olli Tahvonen.
– Tuolloin metsä jätettiin sellaiseen tilaan kuin se sattui jäämään ja se oli ymmärrettävää, jos puusta ei varsinaisesti ollut pulaa.
Kun metsäteollisuus kehittyi, puunkysynnän sisältö muuttui täysin ja puuta tarvittiin suuria määriä. Avohakkuista tuli helppo tapa hallita metsää ja metsänomistajia.”

On paikallaan sanoa, että metsään meni.