Välitilinpäätöstä korona-ajasta: kirjoittajakursseja, kävelemistä, lukemista ja naurun arvostusta

Korona-aika muutti monta asiaa kerta heitolla. Se toi myös paljon uutta elämään.

ETÄKURSSIT. Laitoin pystyyn sähköpostin kautta toimivan kirjoittajakurssin. En markkinoinut sitä kovin laajasti, oletin saavani ehkä kuusi osallistujaa. Toisin kävi: osallistujia tuli paljon. Moni on toivonut kursseja lisää. Toteutan toiveen, kerron loppuviikosta lisää. Minulle on sanottu monet kerrat, että NLP-henkisiä kirjoittajakursseja kannattaisi alkaa tehdä verkkoon. Nyt korona sysäsi tähän suuntaan.

LUKEMINEN. Olen lukenut enemmän kuin normaaliaikana – lehtiä, kirjoja, uutisia, blogeja. Kaupassa ilahdun, kun huomaan, että ihmisillä on ostoskoreissaan lehtiä. 1990-luvun lamassa ostettiin paljon aikakauslehtiä, niin ilmeisesti nytkin. Erityisen tärkeäksi minulle on tullut Docendon tuore kirja Elämänilon avaimet, tie tasapainoiseen ja onnelliseen elämään. Kasvatustieteiden tohtori Ingrid Johnsson parani syövästä ja alkoi ajatella asioita uusiksi. Hänen tekstinsä on punnittua ja se perustuu sekä vanhoihin viisauksiin että tutkimuksiin.

”Asioiden kirjoittamisella ylös on suuri voima – joidenkin asiantuntijoiden mukaan sillä on viisi, 50 tai jopa tuhat kertaa suurempi voima kuin pelkillä ajatuksilla”, Johnsson kirjoittaa. Kirjassa onkin paljon kysymyksiä, joita kehotetaan pohtimaan ja sen jälkeen kirjaamaan vastauksia ylös. Joka aamun voi aloittaa kirjoittamalla ylös kolmesta viiteen hyvää asiaa, jotka aikoo päivän aikana tehdä.

Johnsson kirjoittaa anteeksiannosta ja sanoo, että usein rajoittava tai haitallinen uskomus voi olla lujassa siksi, että ihminen ei ole antanut itselleen anteeksi. Hän on tutkinut varttuneiden työelämää ja oppimisen taitoa. Moni ihminen säilyttää oppimisen taitonsa pitkälle vanhuuteen ja myös omaa hiljaista tietoa, joka on tärkeää. Hän on itse opiskellut thai-kieltä vähän vaille 70-vuotiaana. Siis oppimaan ja opiskelemaan! Jos motivaatiota riittää, hyviä tilaisuuksia ei kannata päästää hukkaan, korona-aikanakaan.

NAURU. Johnsson kehottaa hymyilemään ja nauramaan. Nauru tekee hyvää sydämelle. Se vähentää kipuja ja särkyjä, se myös herättää innostusta muissa ihmisissä. Lisäksi nauru lieventää stressiä. Mille ihminen voisi korona-aikaan nauraa? Vaikka itselleen tai harmittomalle viihdeohjelmalle.

KORONA. Tämä poikkeuksellinen aika on erikoista, omituista, hankalaa ja vaikeaa monelle. Olen kiitollinen siitä, että olen tottunut tekemään työtä kotona. En koe ongelmaksi työntekoa, en liioin ruuanlaittoa ja koiralenkin tekemistä tauoilla. Koen surua, kun ajattelen esimerkiksi yksinhuoltajia. Yksinhuoltajat tarvitsisivat normaalioloissakin paljon tukea ja etenkin nyt sitä saisi olla. Olen lisäksi harmissani siitä, miten huolettomasti osa ihmisistä edelleen suhtautuu rajoituksiin. Kaiken valistamisen jälkeen lienee selvää, miten meidän pitäisi nyt toimia!

KÄVELEMINEN JA LIIKUNTA. Koska uimahalliin ei pääse eikä joogasalille, perehdyin joogan ja Pilateksen verkkotarjontaan. Yhtäkkiä huomasin, että kalenterissani on harva se päivä tunnin liikuntasessio. Selkä on hyvässä kunnossa. Kunto kohenee, koska teen kovaa vauhtia kipittävän pikkukoiran kanssa metsälenkkejä vähintään tunnin joka päivä. Kun koronavirus on kadonnut, palaanko enää entiseen? En tiedä.

MITÄ IKÄVÖIN? Ihmisten tapaamista livenä. On eri asia viettää aikaa läheisten kanssa kasvotusten kuin härpäkkeen avulla. On myös erilaista tehdä haastatteluja ja pitää palavereja etänä kuin nokatusten. Ikävöin muiden laittamaa ruokaa – vaikka rakastan ruuanlaittoa, alan vähän kyllästyä jo omaani. Ikävöin luentoja ja koulutuksia ja niiden tunnelmaa, uimahallia, yleisiä saunoja, taidenäyttelyjä ja kirjastoja.

MITÄ TEEN ensimmäiseksi, kun kuulen, että virus on voitettu ja rajoitukset purettu? Tuskin mitään mullistavaa. Ehkä keitän hyvät kahvit.