Seitsemän ajatusta tietokirjan kirjoittamisesta:

Mistä on hyvät tietokirjat tehty? Ilosta, innostuksesta, yhteistyön riemusta mutta myös tiukoista aikatauluista, säntillisestä puurtamisesta, tylsyydestä, pettymyksistä ja väsymyksestä.

Moni haluaa kirjoittaa kirjan. Koronakarenssi tarjoaa siihen hyvää aikaa. Apurahojakin on paljon jaossa, mikä on mahtava asia.

Olen kirjoittanut jokusen tietokirjan, yhden nuortenkirjan, muutaman oppaan ja jokusen historiikin. Kokoan tähän blogitekstiin ajatuksiani ja kokemuksiani prosessista.

  1. Kirjassa pitää olla hyvä idea. Sitä pitää kypsyttää, hauduttaa ja jalostaa. Siitä pitää keskustella muiden kanssa. Pitää kävellä metsässä, käydä keskustelua myös itsensä kanssa. Loistava idea yksin ei riitä, kirjalle pitää olla myös tarve. Mitä kaikkea aiheesta on kirjoitettu? Miten oma kirja poikkeaa muista vastaavista, mitä uutta se tarjoaa? Kuka on lukija? Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.
  2. Kirja tarvitsee kustantajan. Kustantamon ovi ei aina aukene helpolla. Olen itse kolkutellut monen kustantamon ovea turhaan. Olen kokenut karvaan pettymyksen muun muassa, kun kustantamo meni konkurssiin ja kirjat jäivät julkaisematta. Yhtä lailla olen kokenut iloa ja onnistumisen euforiaa, kun kirjaidea on hyväksytty ja olen päässyt työhön, kirjoittamaan. Omakustanne on yksi vaihtoehto eikä olenkaan huono. Kirjan saaminen markkinoille vaatii sekä työtä että onnenpotkuja.
  3. Kirjoittaminen on kivaa, hauskaa, ihanaa ja onnellistuttavaa. Se on työtä: istumista, hiomista, pohtimista, pähkäilyä. Aikataulut ovat usein tiukat. Yllätyksiä tulee vastaan. Hyvät lauseet eivät putoa syliin. Oma teksti alkaa tympiä. Minulla on tapana tulostaa valmis käsikirjoitus ja lukea sitä jossakin muualla kuin omassa työhuoneessa. Siinä vaiheessa huomaan miljoona asiaa, jotka voisivat olla toisin, paremmin.
  4. Kirjoittaja tarvitsee palautetta. Rakentava palaute vie tekstiä eteenpäin. Sen vastaanottaminen ei ole aina mukavaa. Olin itse neljä vuotta journalistien juttulukupiirissä. Luimme toistemme juttuja, annoimme palautetta. Syksyisin lukupiiri aloitettiin koulutuksella, kevät päätettiin kielenhuoltajan palautteeseen. Juttulukupiiri opetti. Olen oppinut kirjoittamista myös työparin kanssa. Luen toisen kirjoittajan tekstejä ja hän minun. Olemme myös kirjoittaneet yhdessä juttuja ja kokonaisia julkaisuja. Olen ollut monenlaisissa kirjoittajaryhmissä ja -kursseilla ja opittavaa riittää.
  5. Kustannustoimittaja on kultaakin kalliimpi. Onnekseni olen saanut aina hyvän kustannustoimittajan. Kustannustoimittaja tarjoaa tekstiin toisen silmäparin. Ammattitaitoinen kustannustoimittaja vie kirjaa yhdessä kirjoittajan kanssa kohti mahdollisimman hyvää lopputulosta. Tämä vaihe vaativa. Kirjoittaja on käsitellyt aihetta pitkään. Olisi hauskaa unohtaa työ ja siirtyä seuraavaan. Se ei käy, on laitettava taas kerran peppu penkkiin ja sormet näppäimille.
  6. Epäusko nostaa päätään. Mitä, jos kaikki nauravat? Entä, jos kukaan ei koskaan lue kirjaani? Kirjan kirjoittaminen on ponnistus. Se sitoo voimia ja ajatuksia. Kun erään kerran olin jättänyt käsikirjoituksen kustantamoon, seisoin keskellä Helsingin Narinkkatoria kuin aave. Olin ostanut lipun junaan, jonka lähtöön oli vielä aikaa. Mitä tekisin näillä tunneilla? Olin tyhjiin niistetty, en jaksanut mitään, edes kahvilat eivät houkutelleet.
  7. Lopulta ollaan päivässä, jolloin kustantamo kiikuttaa kirjapaketin kotiovelle. Se on palkitseva ja jännittävä hetki. Tekisi mieli kuuluttaa koko maailmalle, että hei, tässä se minun uusi lapseni nyt on! On mahtavaa, jos voi jakaa ilon jonkun kanssa. Ja sen hetken, kun havaitsee uunituoreessa tuotteessa parantamisen varaa.