Rajaamisen taito: pohdiskelua Helene-elokuvan jälkeen

Helene-elokuva innoitti moneen, muun muassa pohtimaan rajaamisen taitoa.

Kävin katsomassa kuvataitelija Helene Schjerfbeckistä kertovan elokuvan. Tykkäsin elokuvasta paljon. Koin elokuvan runolliseksi ja tavattoman kauniiksi. Tykkäsin siitä, että elokuvan tarina oli rajattu selkeästi taiteilijan keski-iän elämään ja onnettomaan, ehkä kasvattavaankin rakkaussuhteeseen.

Luen usein kritiikit vasta, kun olen käynyt katsomassa elokuvan. Tykkään siitä, että elokuva herättää monenlaisia ajatuksia – silloin se tekee tehtäväänsä. Ohjaaja Antti J. Jokinen sai täytettyä haaveensa, hienot näyttelijät saivat mahtavat roolit. Lukiessani elokuvan kritiikkejä ja kommentteja ihmettelin, miten moni piti rajaamista vääränä valintana.

Rajaaminen on vaativa laji. Jos elokuva tai kirja rönsyää sinne tänne, se ei kerro oikein mitään kunnolla. Nyt elokuva kulki kappaleen matkaa kuvataiteilijan ja hänen rakastettunsa elämässä. Tulos olisi varmaankin ollut sillisalaatti, jos olisi haluttu kertoa kaikki syntymästä kuolemaan.

Rajaaminen kirkastaa

Rajaaminen on vaikeaa, ihan kaikessa. Esimerkiksi lehtijuttua, blogitekstiä tai tarinaa kirjoittaessa käsissä on paljon kutkuttavia asioita ja innostavia tietoja, halu tunkea kaikki yhteen nippuun on suuri.

Kirjoittajana uskon, että lukijan työtä helpotetaan, kun rajataan kunnolla. Sama pätee elokuvaan ja kirjaan. Kerrotaan yksi asia ja päätetään, miten monta merkkiä tai liuskaa luodaan. Rajaaminen terävöittää ajatusta ja kirkastaa lopputulosta.

Blogikoulutuksissa muistutan aina, että lyhyestä virsi kaunis – ajatussikermän voi purkaa kolmeen tai neljään eri tekstiin. Pajatson tyhjentäminen kerralla onnistuu harvoin.

Toimittajan työssä olen tottunut rajaamiseen. Olen tottunut myös huomaamaan, miten vaikeaa haastateltavan voi joskus suostua rajaamiseen. Olen kertonut haastateltaville lukuisia kertoa, että 4 000 merkin juttupaikalle ei voi mahduttaa 8 000 merkin juttua. Olen käynyt keskusteluja siitä, että kun jutun aiheena on verotus, siihen ei kannata ympätä asiaa tanssista vaikka se kuinka olisi hieno asia.

Kärsimättömyys helmasyntinä

Muistutan kirjoittajaoppilaitani siitä, että usein lyhyt ja napakka teksti luetaan, kun taas pitkä jaarittelu jää kesken. Lukemisen tutkijat kertovat, että lukija käy yhä kärsimättömämmäksi. Siis me kaikki, lähestulkoon.

Rajaaminen on vaikeaa. On vaikeaa hylätä älylaite ja keskittyä vaikkapa lukemiseen tai liikkumiseen.

Rajaaminen on vaikeaa myös ihmissuhteissa ja työelämässä. Hyvä itsetunto luo mahdollisuuden sanoa myös ei. Hyvä itsetunto ei ole synnyinlahja mutta se on asia, jota voi opetella. Hyvä itsetunto auttaa. Sen avulla oppii olemaan itsensä puolella. Oppii kieltäytymään siitä, mikä ei sovi itselle.  

Niin oppi Helenekin. Tytärtään nujertava äiti väheksyi tämän taiteellista työtä ja kehotti kuuraamaan lattioita. Elokuvan Helene oppi kieltäytymään, tekemään sitä, minkä parhaiten osasi ja sanomaan, mitä ajattelee.

Siis rajaamaan.

Päivitän blogiani seuraavan kerran tammikuun lopussa.