Naisen ja miehen paras ystävä – ihmekasvi nokkonen!

Kohta se alkaa – kevään paras aika. Tienpientareet ja niittynotkelmat alkavat vihertää, ja hortailija saa kerätä nokkosta ja muita villivihanneksia mielin määrin!

Rakastuin nokkoseen jo kauan sitten. Olen koko aikuisikäni kerännyt nokkosta ravinnoksi ja vähän muihinkin tarkoituksiin, kuten jalkakylvyiksi ja lannoittamiseen.

Viime vuosina on eletty villivihannesten uutta suurta tulemista, ja varsinkin nuoret poimivat sujuvasti nokkosta, vuohenputkea, siankärsämöä ja muita luonnon yrttejä. Ihan mahtava suuntaus.

Taikakasvi, naisten ja miesten ystävä

Nokkosta pidetään monessa Euroopan maassa taikakasvina eikä se ole ihme. Polttavassa kulttuurikasvissa on pelkästään ravintoaineita niin, että päätä puistattaa.

Nokkonen on kuitu- ja proteiinipitoinen kasvi. Se sisältää runsaasti A-, E-, K- ja C-vitamiineja sekä paljon magnesiumia, rautaa ja kalsiumia. Sadassa grammassa nokkosta on jopa kolme kertaa enemmän C-vitamiinia kuin appelsiinissa ja neljä kertaa enemmän rautaa kuin pinaatissa.

Kun itse aloin lähentyä 50 vuoden ikää innostuin nokkosesta ihan hurjasti, siihen tuli suoranainen himo. Ei ihme: vaihdevuosi-ikäinen nainen tarvitsee rautaa!

Nokkonen on naisen hyvä ystävä, ja sitä pidetään myös miehen parhaana ystävänä. Nokkosen syöminen hillitsee eturauhasen liikakasvua. Joidenkin tutkimusten mukaan nokkosella on testosteronia lisääviä ominaisuuksia.

Jos mies haluaa vaalia mieskuntoaan, hänen kannattaa popsia nokkosta ja etenkin sen siemeniä sekä itse kasvia tuoreena ja kuivattuna.

Professori Sinikka Piipon kirjassa Villivihannekset (Minerva 2016) kerrotaan, että nokkonen parantaa ruuansulatusta sekä maksan ja suoliston toimintaa. Se auttaa kirjan mukaan painonhallinnassa, parantaa muistia ja ehkäisee kaljuuntumista.

Eräässä työpaikassa keitetään päivittäin nokkosteetä. Uudet työntekijät huomasivat, että flunssat vähenivät. Itse alan keittää nokkosteetä pimeän ajan alkaessa kuin itsestään. Nokkosteestä saan puhtia – oikeasti huomaan, että energia lisääntyy joka hörpityn kupin myötä.

Joskus heitän sekaan palasen inkivääriä tai vähän kuusenkerkkää. Flunssat eivät juuri koskaan minuun iske, leikö hyvä vastustuskyky vaiko se nokkonen salaisuutena.

Minun on vaikea kuvitella ruuanlaittoa ilman nokkosta. Varsinaisia nokkosruokia, kuten nokkoslettuja, -pestoa taikka -keittoa laitan silloin tällöin mutten jatkuvasti. Sen sijaan rouhin jatkuvasti kuivattua nokkosta ahvenkeittoon ja sienisoppaan, höystän sillä pataruokia ja lisään sitä leipätaikinaan. Maustan uuniperunat nokkosella, sujautan nokkosta smoothien sekaan. Koirapuuron höysteeksi menee myös aina kuivattua nokkosta.

Luontoruokaa-kirjassamme (Maahenki, 2017)  tuotantoasiantuntija Leena Huhtama neuvoo kaulimaan nokkosen lehdet, jos poltinkarvat ovat haitaksi niin kuin ne joillekuille ovatkin. Kirjassamme on monta nokkosreseptiä, onhan ”vihulainen” monen luontoruuan kerääjän suosikki.

Kerään nokkosta yleensä kumihanskat kädessä koriin. Kuivatan puhdistetut nokkosenlehdet kotona leivinpaperin päällä, kuivuria en käytä.

Joskus ryöppään nokkosta ja pakastan sitä, mutta pääasiassa kuivaan, koskapa pakastimet pullottavat muusta täytteestä. En kerää pelkästään nokkosenlehtiä vaan myös siemeniä, jotka ovat sitä varsinaista superfoodia.

Kun nuorena toimittajana vajaat 30 vuotta sitten kävin haastattelemassa luomun ja kasvisruuan gurua Ulla Lehtosta Kotilääkäri-lehteen näin, miten tämä huippuinnokas palstaviljelijä oli istuttanut laajoille kasvimailleen myös nokkosta. Kun kasvimaan nokkospuskaa nyhtää sopivan usein, se versoo koko pitkän kauden uutta.

Lehtonen opasti kirjoissaan ja kursseillaan valmistamaan nokkoskäytettä, josta saa kasvimaalle ja puutarhaan apua. Jos oli Ulla ja hänen nokkos- ja muut vinkkinsä mieleenpainuvia, niin oli Lehtosen ja hänen insinööripuolisonsa ekotalokin kiinnostava. Pariskunta eli paljon omaa aikaansa edellä.

Nokkosesta on kirjoitettu paljon, ja sitä on myös tutkittu paljon. Toivo Rautavaaran ihana klassikko Mihin kasvimme kelpaavat ilmestyi ensimmäisen kerran jo 1940-luvulla. Myöhemmin kirjasta ilmestyi lyhyempi versio.

Kasvitieteilijä Rautavaaran päivien moni asia on muuttunut eikä vähiten ruuanlaitto. Ideaa kirjassa yhä on, paljon, vaikka moni tieto onkin vanhentunut – Rautavaara suosittelee esimerkiksi syöttämään jo nelikuiselle vauvalle nokkosta, kun nykytiedon mukaan pitäisi odottaa yksivuotiaaksi.

Nokkonen on myös vanha värjäyskasvi ja myös perinteinen kankaan raaka-aine. Nokkonen oli vuosikymmenet unohdettuna tällä saralla.

Nokkosen käyttömahdollisuuksia tutkitaan parhaillaan Suomessakin. Meillä on jo muutama nokkosesta vaatteita valmistava yrityskin. Ihan mahtavaa kehitystä!

***Blogin kuvat WSOY:n julkaisemasta Mihin kasvimme kelpaavat-kirjasta