Ensituntuma ei saa hihkumaan ilosta: viikko turistirysässä!
Saman tien muistan, että voin itse valita, miten asiaan suhtaudun. Päätän hävittää näkökentästäni kaiken ei-niin-kivan ja huomata sen, mikä virkistää minua.
Kaktuksia, heleänvärisinä kukkivia puita, palmuja.
Merta, aurinkoa, lämmintä tuulta. Makeita hedelmiä, herkullisia vihanneksia, täyteläistä punaviiniä.
En ole ryhmämatkojen, suurten hotellikolossien, massaruokailujen ja matkamuistokauppojen ystävä. En silti väheksy sitä, että joku muu niistä pitää.
Pidän pienistä majapaikoista, sopivankokoisista paikallisista ravintoloista, omatoimisesta kuljeksimisesta ja kauniista maisemista. Ihan siksikin, että liiat virikkeet väsyttävät. Lomalla en välttämättä jaksa tutustua uusiin ihmisiin, koska teen sitä työssäni.
Olen ensi kertaa Teneriffalla. Matkalaukkuun olen pakannut melko määrän kirjoja ja lehtiä. Lennot istun nenä kirjassa ja alkumatkasta luen innokkaasti, kunnes huomaan vain käveleväni majapaikassa kirjojeni ohi.
Matkalla on myös muistilehtiö, ihan uusi, muovikääreissään vielä. Se palaa avaamattomana kotiin. En kirjoita riviäkään, koska minusta ei tunnu siltä, ja hyvä niin. Ammattikirjoittajan pitää välillä lepuuttaa kynää ja aivoja.
Löydän kauniita paikkoja. Ihastun luonnonvesialtaisiin. Istun ja tuijottelen merelle.
Autoretki saaren ympäri on silmiä avaava. Olin lukenut, että saaren luonto on monipuolinen mutta silti yllätyn. Pinjametsiä, karua tulivuorimaisemaa, vehreää maalaismaisemaa. Lyhyessä ajassa paljon.
Viimeksi vuonna 1909 purkautunut tulivuori Teide on vaikuttava. Se on maailman kolmanneksi suurin tulivuori. Järeissä maisemissa huomaa korvissa ja keuhkoissa, että korkealla ollaan – Teiden huippu kohoaa 3718 metrin korkeuteen. Haluan alkaa lukea Teidestä ja varsinkin siitä, mitä purkauksessa tapahtui.
Teneriffaltakin löydän metsän. Pyrähdys jää lyhyeksi, mutta ihailen satumetsän tunnelmaa, tunnustelen sammaleisia puunrunkoja ja hengittelen viileää vuoristoilmaa.
Maisema on kuin Väli-Amerikasta, luulen, vaikka en sielläkään ole käynyt.
Anaga lisättiin muutama vuosi sitten Unescon biosfäärialueiden listoille. Alue on erittäin harvaan asuttu ja jonkun tiedon mukaan alueella asutaan jopa luolissa.
Olisipa kiinnostavaa, jos pääsisi kohtaamaan luolaihmisen!