Lue, opi uutta, ulkoile – kriisi tuo myös hyvää

Minulle sattui se, mikä monelle muullekin. Olin arkivapaata viettämässä, mukavalla retkellä. Tein kaikkea pientä kivaa ja nautin ystäväni seurasta. Aurinko paistoi, huolet olivat jossakin kaukana. Kurkkasin sähköposteja ja kas, kalenterini oli tyhjentynyt yhdessä päivässä.

Itsensätyöllistäjälle kaikkea muuta kuin toivottu tilanne. Harmittaa kivojen kurssilaisteni puolesta. On ikävää, kun hyvin alkaneet kirjoittajakurssit päättyivät kesken kaiken. Harmittaa peruttujen kirjoituskeikkojeni puolesta. Tykkään töistäni ja ihmisistä työni liepeillä.

Totta kai kauhistuttaa rahan takia. Itsensätyöllistyjä on hyvin haavoittuvainen tällaisessa tilanteessa.

Päätin käyttää tämän ajan hyödykseni. Se menee jokseenkin näin:

MINÄ LUEN. Työpöydälläni on monta kirjaa. Osa on tietokirjoja, joita olen ahminut koko aikuisikäni. Asta Raamin Intuitio3 (Otava, 2020) antaa uutta ajateltavaa, kuten sen, että intuition näkökulmasta mahdottomia ongelmia ei ole. Kirja on kiinnostava ja sen lukeminen vaatii pinnistelyä. Minna Huotilaisen uuden ajan muistikirja (Otava, 2020 ) antaa pureksittavaa, koska yksi kirjoitusprojekteistani liittyy muistiin ja muistamiseen. Rita Ahvenniemen 100 kirjettä (Bookcover, 2019) tarjoaa monenlaisia sujuvan arjen ohjeita ja valmentaja-Ritan ajatuksia niistä.

Lukemattomien kirjojen pino on iso. Pirkko Lastikan Etäisten teiden haibun (Basam books 2017) antaa mahdollisuuden tutustua haibuniin (japanilainen ilmaisumuoto) ja lukea runoilijan suorastaan liikuttavan kauniita runoja. Haibun – kannattaa tutustua!

Luen ilolla, innolla ja ajatuksella. Yritän sekä nauttia että omaksua uutta. Kirjoitan siitä, millaisia ajatuksia löysin.

MINÄ OPISKELEN. Sain jo alkuviikosta puhelun diginatiivi Antti Kannolta. Taas kerran Antin neuvot olivat kultaakin kalliimpia. Nyt opiskelen uusia tietoteknisiä juttuja, toisena sparraajanani diginatiivi Henna Ikäläinen. On turvallista opiskella, kun saan neuvoja ja ymmärtävää tukea.

MINÄ KÄVELEN. Nyt ryhmäliikuntaan ei ole asiaa ja uimahallitkin ovat suljettuina. Ei haittaa, koira vain ilahtuu siitä, että se pääsee entistä enemmän ulos ja metsään. Olen ollut koiranomistaja 2000-luvun alusta ja tottunut lähtemään hännänheiluttajan kanssa ulos säällä kuin säällä.

Kun kävelen, ihailen ympäröivää kauneutta, annan alitajuntani työstää ja ratkaista asioita. Tutkimusten mukaan käveleminen tekee hyvää sekä keholle että mielelle. Polulta poikkeaminen laittaa ideat liikkeelle.

Kävellessäni unohdan huolet. Olen osa luontoa, ja se on levollinen olotila. Luonto on aina ihmistä suurempi, sen virus meille näytti.

Kriisiaika jatkuu. Kun se on ohi, olemme varmaankin siirtyneet uudenlaiseen aikakauteen.

Joogaopettaja sanoi kerran: Kaikesta, mitä maailmassa tapahtuu, seuraa hyvää.

Siihen haluan uskoa.