Kuvatekstitkin tehdään: ajatuksia kirjoittamisesta

Hyvä teksti on usein yhteistyön tulosta.

Uusin kirjani on juuri valmistunut. Hunajaa! lähtee painoon. Olen samaan aikaan iloinen, tyytyväinen, onnellinen ja väsynyt. Tunnen myös ylpeyttä.

Iloinen, tyytyväinen ja onnellinen olen, sillä työ oli antoisa. Opin paljon uutta. Sain tavata aivan mahtavia mehiläistenhoitoon hurahtaneita ihmisiä. Ennen kaikkea olen hyvällä mielellä, koska loppusilaus eli yhteistyö kustannustoimittajan (Anu Karanko) kanssa oli ihan mahtavaa.

Kustannustoimittaja tarjoaa kirjan tekemiseen toiset silmät. Hän on kuin hunaja, joka hävittää alkavan kurkkukivun. Hän on ammattilainen, joka keksii sen, mitä kirjoittaja itse ei keksi.

Kustannustoimittaja voi olla myös toisenlainen. Joskus kustannustoimittaja tai editoija voi toimia oma ego edellä, jolloin päämäärä ei ole parempi teksti. Tästä voisin kirjoittaa kilometrin mutta nyt en sitä tee. Pysyn ilossa.

Olen tehnyt vuosia yhteistyötä kollegani, ystäväni Tiina Komin kanssa. Luemme ja editoimme toistemme juttuja. Yhteistyö on hedelmällistä ja antoisaa. Viimeksi sain Tiinalta hyviä neuvoja, kun kirjoitin lehtijuttua, jossa aineksia oli vaikka mihin. Lehtijuttu piti tiivistää tietylle juttupaikalle tiettyyn merkkimäärään. Ei ihan helppoa vuosienkaan jälkeen.

Kun aloitin Hunajaa!-kirja  loppusilausta kerroin ei-kirjoittaville ihmisille lähellä, että tänään tartun kuvateksteihin. Kuvateksteihin?, he hämmästelivät. Niin. Kuvatekstit tehdään, ne eivät synny itsestään.

Kovin usein emme tiedä, mitä kaikkea toisen ihmisen työ pitää sisällään. Luulemme paljon. Oletamme. Olemme tietävinämme.

Haluan olla hieman naiivi ja pysyä kyselijän roolissa. Usein pysähdyn miettimään vaikkapa kampaajalla istuessani, mitä kaikkea heidän työhönsä mahtaakaan kuulua. Kysyminen kannattaa.

Niin, olen ylpeä. Oli tärkeää tehdä kirja hienosta suomalaisesta hunajasta ja mehiläishoitajista, jotka ovat ekosankareita. Ja mehiläisestä, joka on huipputyyppi. Mehiläinen lentää elämänsä aikana noin kolme viikkoa ja sinä aikana se pörrää jopa 800 kilometriä – samalla se tekee maapallon kannalta tärkeää työtä.

Olen väsynyt, koska iso työ on tehty. Kuten eräs ystäväni sanoo: elämässä saa vain  harvoin iloa ilman vaivannnäköä.