Korvasieni aloittaa sienestyskauden

Oi tuossa, onko, on! Ääh, ei ollutkaan. Se oli käpy.

Pettynyt huokaus kuuluu autossa, joka etenee hiekkatietä hitaammin kuin hiiri. Jokakeväinen korvasienen haku on menossa. Sää on hyvä, ajankohta oikea. Missä luuraavat sienet?

Lähdemme kävelemään vanhaa aukkoa pitkin. Ensi näkyy yksi, sitten toinen, kolmas, ja lopulta ei jaksa laskea. Ilon ja riemun päivä: käsillä hyvä korvasienisaalis. Poimimme mukaan koriimme aikuisen käden kokoiset herkut, sormenpään kokoiset saavat jäädä kasvamaan.

Korvasieni on poimulakkinen kotelosieni. Se on minusta tavattoman kaunis. Sen väri on hyvin kaunis, tumma ruskea – korvasienenruskea.

Korvasienet kasvavat hitaasti; ne venyvät poimintakokoisiksi noin kahdessa viikossa. Korvasieni on satoisa mutta omalaatuinen. Hyvää sienipaikkaa saa usein etsiä. Korvasieni haluaa elää siellä, missä maa on muhevaa ja sitä on myllätty. Korvasieni kasvaa usein hakkuilla, hiekkaisten teiden taikka polkujen varsilla, ja joskus se saattaa lymytä paikassa, josta myrsky on kaatanut ison puun juurineen.

Korvasienet kerätään hanskat kädessä.

Pohjoisessa tummanruskea sieni viihtyy tuntureilla. Itse olen vain kerran nähnyt, kuinka korvasieni kasvaa tunturissa. Valitettavasti kesä oli tuolloin myöhässä, ja Lapin-vierailuni aikaan tunturista pukkasi vain pikkuruisia vauvakorvasieniä, jotka jätin kasvamaan.

Korvasieni on helppo tuntea. Keväällä ei juuri muita sieniä kasva. Korvasienen voi sekoittaa laakakorvasieneen, lehtokorvasieneen, huhtasieneen tai piispanhiippoihin. Ja tietenkin käpyihin!

Mutta apua! Korvasieni on myrkyllinen! Joka kevät mediassa käydään keskustelua tästä aiheesta ja myös siitä, kannattaako koko sientä poimia. Ihanassa ja kauniissa kesänaloitussienessä on gyromitriiniä, joka on solumyrkky.

Kerään korvasieniä kertakäyttöhanskat kädessä, ja kehotan muitakin tekemään niin.

Gyromitriini häviää korvasienestä keittämällä. Sienet pitää keittää kahteen kertaan tilassa, jossa on hyvä tuuletus, ja keittämisen aikana kannattaa varoa, ettei tule hengittäneeksi keittohöyryä. Keitetyt sienet on syytä huuhdella runsaassa vedessä.

Moni kysyy, onko järkeä poimia sientä, jossa on myrkkyä. Uskon siihen, että suuri osa gyromitriinista katoaa hyvällä keittämisellä. Elinpiirissämme lienee pahempiakin myrkkyjä – tupakka ja autojen pakokaasut lienevät pahempia haittoja terveydelle kuin korvasieni.

Siinä niitä!

Mikä sitten saa sienihullun ravaamaan aukoilla ja ajamaan pitkin hiekkateitä näin työlään sienen perässä? Sienestämisen ilo on jotakin ainutlaatuista. Sienestäminen on ennen kaikkea löytämisen riemua – ja toisinaan myös pettymyksen voittamista, kun palkintoja ei herukaan. Korvasieni kun on vähän oikukas. Se on periaatteessa paikkauskollinen mutta sen kasvukausi on lyhyt.

Korvasienestäminen on hyvää kuntoilua. Kevään ensimmäinen etsintäretki kerrytti askelmittariin reilut kolme kilometriä.

Kun sienet on putsattu hiekasta, keitetty ja huuhdottu ja valmistettu ruuaksi, lautasella odottaa mahtava kevätherkku. Jos korvasienimuhennos saa kaverikseen tuoretta villikalaa, perunaa ja villivihannessalaattia, päivällinen on täydellinen.

Korvasientä saa joskus hakea. Etsiminen on kivaa.

Joskus huolellisenkin putsaamisen jälkeen sieneen jää hiekkaa ja se narisee ruokailija hampaissa. Ainakaan minua tämä seikka ei haittaa: kevään makua sekin!