Yksi kirja on taas nähnyt päivänvalon. Julkkareita odotellessa, järjestellessä ja jännittäessä mieliala on enimmäkseen tyytyväinen.
Jee! Kirjasta tuli kaunis. Ihan oikeasti, se on soma kuin karamelli. Kirjasta on tullut mukavaa palautetta. Moni odottaa Hunajaa!-teostamme, ja esiintymiskutsujakin on jo tullut.
Kirjoittajana otan tietenkin ison kunnian itselleni hyvistä teksteistä. En kuitenkaan ajattele, että kaikki kunnia olisi minun.
Haastateltavalla on aina iso osuus siinä, millainen tekstistä tulee. Kun haastateltava on mainio tarinoitsija, kuten esimerkiksi kirjamme hunajantuottaja Raimo Tervola, tai tarkka faktantarkistaja ja hyvä kertoja kuten mehiläishoidon guru Hannu Luukinen, kirjoittajan työ on helppoa ja innostavaa.
Olen kiitollinen myös mainiolle kustannustoimittajalleni Anu Karangolle, jonka hyvät ideat veivät kirjaa eteenpäin.
Hyvä ilmapiiri heijastuu kaikkeen. Hunajaa!-kirjaa oli erityisen mukavaa tehdä juuri hyvän sään vallitessa enkä nyt tarkoita viime kesän hurjia helteitä. Tunteet tarttuvat, ja tätä kirjaa tehdessä hunajaihmiset tartuttivat meihin tekijöihin iloa ja innostusta.
Valokuvaaja on kuvateoksessa tärkeä. Tällä kertaa erityisen tärkeä, sillä luontokuvaaja Antti Saraja on myös kirjan idean isä. Hyvä kuva kertoo, se tuoksuu, se luo tunnelmaa.
Samaan aikaan, kun iloitsen hienosta kirjastamme, mietin selkokielisen sienikirjamme kohtaloa. Sain kirjaan Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan apurahan ja kirjotin kirjaa muutaman kuukauden päätoimisesti.
Arpaonni ei osu aina kohdalle ja lottovoitto vielä harvemmin. Emme olleet niiden harvojen joukossa, joita onni potkaisi selkokielen apurahan merkeissä. Aiottu kustantaja vetäytyi hommasta, ja niinpä alan vapun jälkeen miettiä, miten toimia kirjan kanssa. Mistä rahoitus kirjan kustantamiseen, mistä aika markkinointiin? Hyviä ideoita saa ehdottaa!
Kirjoittaja kirjoittaa julkaistakseen.
Kirjoitin hunajasta ja mehiläisistä, sillä pidän asiaa ihan järisyttävän tärkeänä. Maailma tarvitsee mehiläistä.
Kirjoitin selkokielisen sienikirjan, koska rakastan sienestämistä ja toivon, että kirjan avulla selkokielisetkin lukijat rohkaistuvat metsän aarteita etsimään.
Sienestäminen on melkein parasta, mitä elämässä on.
Tänään tapasin metsäpolulla hytymaljakkaan, mutta se onkin jo eri juttu.