Ajattelen toisinaan, että sopisin paremmin kuin hyvin kivikauteen kuin tämän hetken elämään. Ei kun Kierikkiin kokeilemaan, miltä kivikausi tuntuu.
Kierikkikeskus sijaitsee Oulussa, tarkemmin Yli-Iissä, aivan keskellä korpea, Iijoen varrella, pitkähkön ajomatkan päässä. Kierikissä on tehty arkeologisia kaivauksia kivikauden elämästä 1960-luvulta saakka, ja sieltä löytyy kivikauden asumus ansapolkuineen.
Tutustumme ensin näyttelyyn, joka on informatiivinen ja erittäin mukaansatempaava. Tutkimme esineistöä, kuten nuolia, astioita, koruja, 35 000 vuotta vanhaa mammutin hammasta, ja katsomme hyviä opetuselokuvia kivikauden elämästä. Hieman nauramme, kun museo kannustaa ottamaan itsestä kivikausi-selfieitä: oikeastiko, hei? Ajatus on meistä omituinen.
Kivikauden kylässä intoudumme kokeilemaan jousiammuntaa, kivikorun tekemistä, ja uskaliaimmat melovat kiikkerällä ruuhella (en kokeile, koska ei ole vaihtovaatteita) ja käyvät maakuoppaan kaivetussa ahtaassa saunassa (en mene, koska ahtaat paikat kauhistuttavat).
Jousiammunta sujuu hyvin, vaikka jousipyssy on kankea normaaliin verrattuna. Olisin saanut saaliiksi peuran melko helposti.
Kivikoru syntyy mukavan oppaan avittamana lopulta helposti. Kiveen reikä ja siihen nahkanaru. Kivikautinen onnenesine on valmis.
Kivikaudella ihmiset keräilivät ja metsästivät – kumpikin asia kiinnostaa minua. Ruokana oli peuraa, hirveä, hyljettä, kalaa, siemeniä, marjoja, juuria sekä pähkinää. Kekseliäät kivikauden ihmiset osasivat savustaa ja kuivata ruokaa talven varalle.
Innostun miettimään, millainen oli sen ajan ruokalista ja miten ihmiset valmistivat ateriansa. Olen lukenut, että kivikauden ihminen osasi käyttää yli sataa luonnonkasvia, ja uskon, että ruuissa oli makua.
Kivikausi oli meillä Suomessa 8600-1500 ennen ajanlaskun alkua, ja Kierikissä elettiin 5000-6000 vuotta sitten pienissä kotamaisissa taloissa, joissa oli avotuli keskellä. Kierikissä on säilynyt paljon esineistöä, koskapa hapeton soinen maaperä säilytti välineistöä hyvin.
Hylkeen traani oli tuon ajan ihmisen kauppatavaraa, jonka ansiosta saatiin Kierikkiinkin esimerkiksi kirveissä käytettyä piitä sekä meripihkaa.
Ansapolku kertoo nimensä mukaisesti, miten kivikauden ihminen pyydysti peuraa, hirveä, karhua ja lintuja – monenlaisin ja tavattoman kekseliäin tavoin. Erilaiset ansat, käpälälaudat ja muut viritelmät toivat riistaa pöytään ja luulen, että kohtalaisen helposti. Ei siis ihme, että kivikauden ihmisen työpäivä oli tutkijoiden mukaan lyhyt, vain neljän tunnin mittainen.
Kivikauden ihminen on ollut monessa asiassa huomattavasti fiksumpi kuin me nykyihmiset. Tutkimusten mukaan älykkyys oli samaa tasoa kuin tämän hetken ihmisillä.
5000 vuotta sitten ihminen oli säästeliäs, tosin pakon sanelemana. Hävikkiruuasta ei tarvinnut keskustella, koskapa esimerkiksi eläimestä käytettiin hyödyksi aivan kaikki, oli kyse sitten hylkeestä tai hirvestä. Yltäkylläisyys luo kaikenlaista älytöntä elämään.
Kivikauden ihmisen luontosuhde on taatusti ollut sopuisa.
Siinä mielessä esi-isät olivat ison harppauksen meitä nykyihmisiä edellä. Vai oliko?