Kasteletko kukkaa vai rikkaruohoa?

Juuri nyt kannattaa kiinnittää huomio kaikkeen siihen, mikä elämässä ja maailmassa on hyvin. Koronavirus jatkaa jylläämistään. Syksy pimenee. Uutiset ovat ikäviä. Valeuutiset vyöryvät. Mukavat asiat eivät ole kadonneet maapallolta mihinkään.

Minulla on tapana sytyttää aamulla tuohus. Tilasin nipun tuohuksia Lintulan luostarista, jossa olen käynyt monta kertaa tekemässä haastatteluja. Tykkään mehiläisvahaisesta tuohuksesta, sen lempeästä tuoksusta. Kun sytytän kynttilän, lasken, mistä kaikesta voin olla tänään kiitollinen. Aiheita on, aina.

NLP-kouluttaja Terhi Vedenkivi opetti aikoinaan ajatuksen, johon kannattaa tarttua. Kasteletko kukkaa vai rikkaruohoa? NLP:n mukaan se, mihin huomio kiinnittyy, lisääntyy. Hehkuta ilon aiheita, kiitä läheisiä, anna palautetta, kun saat hyvää palvelua. Kastele kukkaa.

Itse kukin sortuu valittamiseen. Seurasin Helsingin Kirjamessuja verkossa viime viikonloppuna. Minua harmitti se, että en voinut jakaa kuulemaani ja kokemaani muiden kanssa. Valitin. Saman tien tajusin, että en ensinnäkään olisi viettänyt messuilla neljää päivää enkä toisekseen ehkä olisi livemessuilla kuunnellut muistiinpanoja tehden haastatteluja noin tarkkaan. Valittaminen oli siis osin turhaa.

Kannattaa tarttua omiin ajatuksiinsa lehtiharavalla ja työntää parhaat päivät nähneet ja etenkin kielteiset kompostiin maatumaan. Kävelylenkille lähtiessä voi päättää, että näkee kaiken kauneuden, sillä sitäkin riittää, myös lokakuun lopun päivinä. Syksyn vahvat värit, sateenjälkeinen hapekkuus, oi.

Syksyn vahvat värit ovat minun mielestäni kauniita. Mitä pidemmäle syksyyn mennään, sitä syvempiä ovat värit.

Positiivisen psykologian asiantuntija, tietokirjailija Taina Laane kertoo tuoreessa kirjassaan Kesytä kriitikkosi (Kirjapaja, 2020) siitä, miten omasta mielestä voi tehdä ystävän. Kirjassa Laane kertoo omia kokemuksiaan siitä, missä kaikessa sisäinen kriitikko on häntä tölvinyt. Monessa. Laanen kriitikko on nimeltään Myrtta.

Laane kirjoittaa muun muassa erilaisista naamioista, joita sisäinen kriitikko käyttää. Vaativa nykyaika tuo mielen kuormaksi omia kummallisuuksiaan: mikään hyvä ja tavallinen ei riitä, on saatava enemmän ja parempaa ja hienompaa. Niinpä. Kuka keksi sen, että joka vuosi on päästävä ulkomaille laskettelemaan ja että joogalomakin pitää viettää Balilla?

Laanen sanoma on: pysähdy, tiedosta, harjoittele.

Kirjassa on monia harjoituksia, joiden avulla sisäisen kriitikon ääntä voi muuttaa. Tykkäsin erityisesti kirjoitusharjoituksista ja kysymyksestä: Mitä arkisen armollista voisit nyt tehdä levähtääksesi vähän ja iloitaksesi arjestasi?

Mistä minä iloitsen tänään? Esimerkiksi siitä, että sain kirjastosta viestin. Tilaamani kirja on tullut, vieläpä nopeasti. Kirjan nimi on rohkaisevasti Kaikki on mahdollista (Elisabeth Strout).

Mitä arkisten armollista teen? Syön jäätelöä ja napsautan saunan päälle, keskellä päivää! Koska voin!

Mukavaa viikon jatkoa! Huomenna jaan kuukausikirjeen ja siinä kerron tulevista koulutuksista.

Mistä voit iloita tänään? Minä iloitsen valokuvista. Luontokuvat ovat tutkimustenkin mukaan mielelle hyväätekeviä.

Jos et saa vielä kirjettä, kysy terhi@metsaanmeni.fi.