Luin läjän lehtijuttuja ja blogeja, ja rupesin pohtimaan sitaatteja. Millainen on hyvä sitaatti? Miksi sitaatit ovat eri julkaisuissa niin erilaisia?
Kun opiskelin aikakauslehtijournalismia reilut 10 vuotta sitten sain opin, jonka mukaan sitaatti on huikean tärkeä osa haastattelua. Sitaatti ryhdistää tekstiä. Sitaatti personoi haastateltavaa hyvin. Se tuo lukijalle suvantokohdan.
Siihen voi upottaa asioita, joista itse ei kirjoittajana ole kenties ihan saa mieltä. Sitaatti on varsin luettu blogin tai haastattelun osa, ja siksi sen kirjoittamiseen kannattaa käyttää aikaa.
Yksi ajatus yhteen sitaattiin
Usein sitaatti on ihan liian pitkä. Mietin, miksi ihmeessä. Eri mediassa ja eri bloggareilla ovat toki omat tyylilajinsa.
Taikissa omaksuttu nyrkkisääntö on: yhteen sitaattiin yksi asia. Kun sitaattiin ympätään yhtä ja toista, lukijan pää menee pyörälle. Äsken puhuttiin pyörästä, miten nyt ollaankin jo lennokissa? Ravintolakaan ei tarjoile samaan syssyyn pääruokaa ja jälkiruokaa.
Yhtä usein sitaatti on tylsä. Kun sitaatti on tylsä, se kielii siitä, että kirjoittajan ajatus ei ole kirkas tai siitä, että hän ei ole editoinut haastateltavansa puhetta. Sitaatti ei ole tekstin kohta, johon oksennetaan kaikki, mitä haastateltava on lausahtanut. Sitaatti editoidaan.
Eniten ärsyttää sitaatti, joka alkaa ”sanoisin, että”. Haloo! Eikö se ole selkeää ilmankin. Toiseksi eniten ärsyttää se, että sitaatti kertoo asian, jonka leipäteksti juuri to julki.
Olen monta kertaa saanut haastateltavalta hauskaa palautetta tarkistusvaiheessa. Sanavalmis haastateltava kiittelee sitaattia, joka on ollut sanatarkasti hänen omaa sanomaansa. Oma ajatus on kuin oma lapsi – rakas ja tärkeä.
Siteeraus luo hyvän jutun
Mitä sanoo sitaateista väitellyt tutkija? Toimittaja ja tutkija Lauri Haapanen tarkasteli toimittajien siteerauskäytäntöjä Helsingin yliopiston väitöskirjassaan vuonna 2017.
Haapanen nauhoitti tutkimustaan varten toimittajien tekemiä haastatteluja ja tutki niiden pohjalta kirjoitettuja lehtijuttuja. Aineisto osoittaa, että suoria lainauksia muokataan usein paljonkin. Yhteen sitaattiin voidaan valita puhetta monesta kohtaa haastattelua.
Siteerattua puhetta tiivistetään, sen lauserakenteita selkeytetään ja siitä poistetaan puheelle tyypilliset ”epäsujuvuustekijät” kuten niinkuttelut, sanatoistot, itsekorjaukset ja kielenlipsahdukset.
Haapanen pyysi toimittajia tarkastelemaan haastattelunsa aukikirjoitusta ja haastattelun pohjalta tehtyjä sitaatteja ja kertaamaan, millä tavoin siteerauksen prosessi eteni.
Kävi ilmi, että siteerauksen tärkein päämäärä on luoda hyviä lehtijuttuja, joissa on hyviä sitaatteja. Sanatarkkuus tai samamerkityksisyys ovat pyrkimyksinä vasta toissijaisia tavoitteita. Lukijoiden kannalta ongelmallista on, ettei lehtijutun sitaateista ole pääteltävissä, missä määrin ja miltä osin niitä on muutettu. Haapanen tietää, että muokkaukset ovat eduksi paitsi tekeillä olevalle lehtijutulle, myös haastateltaville ja lukijoille.
Raskas sitaattien meri
Sitaattien hyvin runsas viljeleminen on luku sinänsä. Lukijalle sitaattimeri on raskas.
Tyylejä on toki monia, ja jokaisella kirjoittajalla on omat tottumuksensa ja maneerinsa.
Omia maneereja on aina hyvä ravistella. Sitä varten ovat kirjoittajakurssit, lukupiirit ja palautepalvelut. Itse aion virkistää kirjoittamistani heinäkuussa kouluttaja Taija Tuomisen kurssilla.
Lehtijutussa melkein kammoan itse sitaatti-leipäteksti-rakennetta.
Minusta se kertoo siitä, että kirjoittaja on purkanut haastattelunauhan tai pyrkinyt muuten vaan tekemään tekstin mahdollisimman nopeasti. Olenkin ristinyt tämän juttutyypin laiskan toimittajan tavaksi.
Toimittaja toimittaa. Kirjoittaja kirjoittaa. Myös mieleen jääviä sitaatteja.