Hyvä aika on nyt

Haastattelin tulevaan kirjaani kirjoittajaa. Hän on tutkija ja bloggaaja, kirjoittanut monenlaista tekstiä.

Hän kertoi varaavansa arkiset aamupäivät kirjoittamiseen. Työpaikan pöytä ei häntä innosta, joten hän suuntaa aamuisin kahvilaan. Siellä on mukava kirjoittaa, kun ympärillä on kahvin tuoksua, muita ihmisiä ja puheensorinaa.

Mikä on hyvä aika kirjoittaa? Entä sopiva paikka?

Itse olen aina kammoksunut niitä neuvoja, joiden mukaan pitää heti aamulla tehdä päivän tärkeimmät työt ja käyttää iltapäivän tunnit rutiineihin. Herään hitaasti. Kun olen hoitanut aamun virkistystoimet, tehnyt päivän rutiinitöitä alta pois ja juonut kolme mukia vahvaa kahvia, alan olla riittävän virkeä kirjoittaakseni.

Olen pitänyt uutta tietokirjaa kirjoittaessani työpäiväkirjaa. Olen myös pitänyt normipäiväkirjaa epänormaaliin tapaan: olen kirjannut lyhyesti päivän tapahtumat ja ajatukset mutta samalla testaan tulevan kirjani menetelmiä, kirjoittamiseen liittyviä.

Kirjoittaa voi missä tahansa! Vaikka rappusella.

Moni kirjoittaja vannoo aamusivujen nimeen. Luovuusguru, kirjailija Julia Cameronin idea on hieno: heti herättyä kolme sivua tajunnanvirtaa. Aamusivuja ei voi kirjoittaa väärin eikä niitä arvostella. Tarkoitus on antaa luovuuden pursuta runsaana ja purkaa kirjoittamisen lukkoja.

Mietin parhaillaan, saisinko vuosien tauon jälkeen itseni aamusivuilijaksi. Aion koettaa. Aloituspäivä on 20.9. Miksi? Ihan siksi, että on hyvä olla jokin päivämäärä. Ja siksi, että tykkään parillisista numeroista.

Kirjoitan parhaillaan myös romaania. Sille varaan aikaa toistaiseksi sunnuntaisin. Romaani pyörii mielessä etenkin kävellessä. Välillä se ei ole tietoisessa mielessä juuri lainkaan. Alitajunta on viisas. Kun sunnuntai koittaa ja alan kirjoittaa, lauseita löytyykin runsaasti.

Paikka? Kävellessä pää kirjoittaa. Perunoita pestessä se kirjoittaa. Kahvila on joskus hyvä paikka. Sohvalla voi kirjoittaa, sängyssä voi kirjoittaa ja pöydän ääressä voi kirjoittaa.

Tapaan sanoa, että aika on demokraattinen käsite. Aikaa on kaikilla yhtä paljon. Aikaa on aina siihen, mihin pitääkin olla. Jos tiskipöydän jynssääminen tai kakkujen leipominen ohittaa intohimolistalla kirjoittamisen, se on oma valinta, oma päätös, oma tärkeysjärjestys.

Aikaa on kaikilla ihan yhtä paljon. Käytänkö ajan pienten ihmeiden näkemiseen, kirjoittamiseen vai siivoamiseen? Valinta on oma.

Jos taustalla on rajoittava uskomus, joka liittyy ajankäyttöön (ensin työ, sitten huvi = ei koskaan aikaa harrastukselle/mun täytyy sitä ja täytyy tätä) tai itse kirjoittamiseen (se ei ole oikeaa työtä/kaikkihan mun novelleille nauravat), uskomuksen voi muuttaa. Niin kirjoittajakursseillani tehdään usein. Rajoittavan uskomuksen purku tuo yllättäviä oivalluksia ja sytyttää innostusta.

Rajoittavaa uskomusta on joskus vaikea tunnistaa. Joskus se löytyy helposti. Voin kertoa, että rajoittavia uskomuksia on ihan kaikilla. Kirjoittamiseen niitä liittyy paljon.

Joskus uskomus katoaa helposti, joskus sen hävittäminen vaatii paljon työtä. Kun sanoo hei-hei huonolle uskomukselle ja omaksuu uuden, saa elämäänsä hyvän ystävän.

Sen avulla se aikakin voi löytyä.