Ei kysyvä tieltä eksy: kannattaako olla oletuksen varassa?

Onko olettaminen ihmiseen sisäänrakennettu asia vai tapa, josta voi opetella pois?

Liian usein ihmisten välinen kanssakäyminen mutkistuu oletusten takia. Oletetaan, että jokin asia on jollakin tavalla. Oma ajatus on rakas, uskotaan siihen. Kerrotaan se totuutena kaverille ja sosiaalisessa mediassa ja kas, kehä on valmis.

Olettamisesta kannattaa opetella pois. Sen sijaan, että uskomme, että muut toimivat samalla tavalla kuin me itse, tietävät sen, minkä mekin ja että heidän ajatuksenkulkunsa on samanlaista kuin meidän, kannattaa kysyä.

Ja kas, usein oletuksemme on väärä.

Toisen ihmisen toiveet lastenhoitoavun jakautumisesta tai vaikkapa sunnuntailounaista saattavat olla ihan erilaiset kuin oletetaan. Hänen tulevaisuuden haaveensa saattavat olla jotakin muuta, kuin luulemme.

Kun aikanaan tein paljon ulkomaankeikkaa journalistina, kuulin kerrottavan, että saan ilmaisia lentoja ja kasapäin apurahoja. Ilmaista lentoa en ole koskaan edes yrittänyt saada, apurahoja kyllä. Niitä sain tasan kolme. Matkoja oli kymmeniä.

Juttukeikat maailman ääriin toteutettiin itse suunnitellen ja lukuisia juttuja pakertaen. Kivaa ja helppoa? Ei. Antoisaa? Kyllä. Rikastuttavaa – henkisesti. Ennen kaikkea vaativaa – kun kirjoittaa vieraan kulttuurin ihmisistä ja ilmiöistä, on oltava tarkkana ja tehtävä taustatyötä.

Älä tyrmää

kun et tiedä

Olin mukana some-keskustelussa, jossa tarkasteltiin luovan alan mikroyrittäjän uudenlaista konseptia. Olin hämilläni, kun keskustelijat telasivat ideaa ja uskoivat sen olevan rahastusta.

Taas kerran: omaa oletusta. Sen sijaan, että olisi kysytty yrittäjältä itseltään lisää, omilla tulkinnoilla tyrmättiin ideaa, johon ei itse olla totuttu.

Jäin miettimään, miksi mikroyrittäjän toiminta leimataan niin herkästi rahastamiseksi? Harva mikroyrittäjä kylpee kultarahassa. Ja toisekseen: jokainen tekee työtä elääkseen paitsi ne hyvin harvat, joka ovat perineet mittavasti. Uudet ideat herättävät jostakn kumman syystä vastarintaa.

Oletusten sijaan: kysytään selkeästi avoimin kysymyksin, kun jokin asia askarruttaa. Ei viedä eteenpäin totuutena asiaa, jota ei ole tarkistettu.

Ruoho on melkein aina vihreää aidan toisella puolella. Kateellisuus ja olettaminen ovat onneton yhtälö.

On helppo olettaa, että toinen ansaitsee enemmän, saa hienompia työtehtäviä, elää onnellista perhe-elämää tai on tyytyväinen elämäänsä. On helppo olettaa, että kyllähän suunnitelma ensi joulusta tai toiselle käy, onhan hänelle aina ennenkin käynyt kaikki. Kun olettaa, olettaa. Ei tiedä.

Pysy harmaalla alueella

silmät korvat auki

NLP-koulutuksessa opetetaan kuuntelemaan toista ihmistä mieli avoimena.

NLP on oman mielen ohjelmointia, ja se on yksi hyvä menetelmäpaletti lukuisen muiden hyvien menetelmien joukossa. NLP on itselleni tärkeä menetelmä, jota käytän koulutuksissani.

Kun pysymme itse harmaalla alueella ja neutraalilla asenteella, kuulemme enemmän.

Kun kysymme toiselta asioita avoimin kysymyksin emmekä ole valmiiksi jotakin mieltä hänen vastauksestaan, saamme kenties ihan uutta tietoa.

Olettamisen sijaan.