Ajatuksia kirjoittamisesta: kun kirjoitat, kirjoita!

Aloittelen uutta tietokirjaa. Olen innostunut mutta kirjoittaminen sujuu hitaasti.

Sanat tuntuvat sopimattomilta. Ajatus karkailee. Muistoja seilaa. Tunteita pukkaa pintaan yllättävästi. Yksi päivä kuluu niin, että nenäliinamyttyjä syntyy enemmän kuin tekstiä.

Luen muistiinpanoja. Luen kirjoja, joita olen kasannut ympärilleni. Kävelen. Keitän kahvia, haaveilen suklaasta vaikka olen päättänyt olla tämän vuoden ilman makeisia. Katselen postikortteja, joita tapaan ostaa taidenäyttelyissä käydessäni.

Jostakin korviini kaikuvat omat sanani. Ne, joita sanon muille.

Kirjoita.

Anna palaa.

Kyllä se siitä. Kaikki asiat järjestyvät.

Kirjoita omalla äänelläsi. Kirjoita. Älä ole oma kustannustoimittajasi.

Muista pomodoro-menetelmä.

Alkoi naurattaa!

Kuuntelin yhtenä aamuna sormia verrytellessäni radiosta kirjailija, dokumentaristi Elina Hirvosen haastattelua. Viisaita sanoja luovuudesta ja kirjoittamisesta. Hänen uusin kirjansa julkaistaan syksyllä. Kirja on ollut vireillä vuodesta 2007 – aivan, aivan! Kaikki ei synny käden käänteessä. Joskus tarvitaan jopa vuosia. Kannattaa kuunnella Hirvosen haastattelu Ylen Areenasta.  

kirjoittaminen nlp kirjoittajakurssit uusikirja tietokirja
Kirjoita päivän aluksi löysin rantein, on hyvä ohje.

Hain postista Jani Saxellin kirjan Tanssii sanojen kanssa (Art House, 2020). Päätin, että en saa tarttua siihen heti, olinhan kuullut, että kirja tempaisee mukaansa. Minunhan oli aie saada tekstiä aikaan. Lipsuin päätöksestäni: kyllähän nyt aamukahvilla voi vähän selailla. Ihan vähän.

Monen päivän suunmutristelun jälkeen hymyilin. Kirjan otsikot ovat mukaansa tempaisevia. Mitä kirjailija ja kirjoittajakouluttaja neuvookaan? Muun muassa kirjoittamaan työpäivän aluksi löysin rantein. Lopettamaan kuten Mika Waltari, silloin kun työ tuntuu mukavalta. Kirjassa sivutaan lannistajia ja ankeuttajia, joita maailma on pullollaan. Usein nuo tyypit löytyvät omasta itsestä, ihan omalta olkapäältä.

Istuin koneelle ja laitoin munakellon tikittämään. Koska en ollut kustannustoimittaja vaan kirjoittaja, annoin palaa. Tekstiä syntyi. Huijarisyndroomakin oli tiessään, ainakin hetken.

Huomenna muistan myös Ingrid Johanssonin kirjasta Elämänilon avaimet (Docendo, 2020) poimimani neuvon.

Kirjoitan heti aamulla ylös kolmesta viiteen hyvää asiaan, jotka myös teen päivän aikana. Yksi niistä on jo tänään varma: luon töilleni selkeän aikataulun.

Sen jälkeen kirjoitan.