5 ajatusta viestinnästä – media on monta erilaista kakunpalaa ja viestintäkin ammattityötä

Miten saan asiani esiin mediassa? Miksi oman maakunnan lehti ei kirjoita meidän firmasta vaan muista saman alan yrityksistä? Tällaisia kysymyksiä kuulen usein. Teen itse myös viestintää, ja siksi päätin kertoa blogissani viisi ajatusta asiasta.

  1. Media ei ole yksi kakku vaan monta erilaista kakunpalaa. Olen sitä mieltä, että kun oman yrityksen tai yhdistyksen asia halutaan saada läpi, julki, tiedote kannattaa kohdentaa. Oman kokemukseni mukaan kohdennettu viestintä toimii parhaiten. On turhaa lähettää tiedotetta sienistä sisustuslehteen. Omille kirjoilleni olen saanut parhaiten näkyvyyttä näin, samoin niille yrityksille ja yhdistyksille, joille teen viestintää. Tiedote julkaistaan sellaisenaan erityisen harvoin.
  2. Median tehtävä ei ole ”tukea” yrityksiä vaan välittää tietoa. Media kertoo yrityksistä, joissa tapahtuu. Kun yrityksessä on uutisoitavaa, se kannattaa tuoda julki. Tuoteuutuus on harvoin uutinen paitsi jos se on todella jotakin uutta, kuten nyhtökaura tai Napue gin.

3. Älä ole tyrkky äläkä luule olevasi toimittajan pomo. Toimittajat ärsyyntyvät, jos heitä pommitetaan liikaa. Ei kannata tällätä itseään tyrkkylistalle vaan olla yhteyksissä vain, kun on jotakin sanottavaa. Jaakko Kilpeläisen tuore kirja Ansaittu julkisuus (Alma Talent, 2020) kannattaa lukea! Kirja on selkeä ja sujuvasti kirjoitettu opas mediahuomion maailmaan. Kirjan mukaan toimittajat ottavat mielellään vastaan tiedotteita (65 prosenttia) ja juttuideaehdotuksia (55 prosenttia). Kilpeläisen mukaan toimittajat suosittelevat soittamaan oman tiedotteen perään – mutta vain kerran. Ei kannata myöskään asettua toimittajan esimieheksi, ei silloinkaan, kun tehty juttu ei näkökulmaltaan miellytä.

4. Hyvä tiedote luetaan ja huomataan. Aina tiedotteen sanoma ei pääse mediaan saman tien. Hyvä tiedote jättää silti jäljen ja jää muistiin. Kilpeläisen kirjassa korostetaan tiedotteen otsikon merkitystä. Otsikko onkin kaiken a ja o. Kun sähköpostin otsikossa lukee vain mediatiedote, se ei kilisytä kelloja. Tiedotteita tulee toimituksiin paljon – usein kannattaisi käyttää ammattilaisen apua tiedotteen laatimisessa. Jyvät erottuvat akanoista. Hyvä suomen kieli on tärkeää – huolimaton kieliasu ei anna ammattimaista kuvaa. Liikenteessä on omat säännöt, samoin kielessä. Kilpeläisen kirjassa Tampereen yliopiston kouluttaja Sirkka Wahlsten saa äänen. Hän kehottaa miettimään muun muassa kliseitä (eturivin muusikko), vierassanoja (diversiteetti) ja postpositioita (allekirjoittaneen toimesta). Hän laittaisi pannaan panostaa-verbin paitsi, jos puhutaan räjäytyksestä.

5. Asiantuntijan rooli ansaitaan. Kuulen usein kysyttävän, miksi yhdet ja samat ihmiset esiintyvät niin paljon asiantuntijoina television uutislähetyksissä tai aikakauslehden haastattelussa. Toimittaja soittaa herkästi tutulle asiantuntijalle, kun hän tietää, että tämä vastaa puhelimeen tai meiliin, osaa sanoa sanottavansa, tarjoaa tuoretta tietoa tai näkökulmaa eikä nillittele turhan paljon, kun juttua tarkistetaan. Punakynäilijät uuvuttavat. Jutulle on yleensä tietty paikka mediassa. Printtimediassa ja verkossa 4 000 merkin juttupaikalle ei vain voi sujauttaa 10 000 merkin juttua. Toimittajan kannalta mahtavia ovat ne asiantuntijat, joilta tulee fiksu tiedote ja jotka osaavat mediapelin- he ovat siis paikkansa ansainneet.

Jaa että miksi perinteinen media? Suomalaiset luottavat edelleen siihen. Näin kertoo Kilpeläisen kirjakin. Korona-aika toi median seuraamisen ja printtimedian lukemisenkin uuteen arvoon.

Päivitän blogiani seuraavan kerran heinäkuun lopussa.

Ole yhteyksissä terhi@metsaanmeni.fi

Kokemukseni mukaan kohdennettu viestintä toimii parhaiten. Ei hyödytä lähettää tiedotetta satoihin sähköpostiosoitteisiin vaan sinne, missä asia mahdollisesti kiinnostaa.